lauantai 6. helmikuuta 2016

Valokuvakilpailun tuomarina

Sain suuren kunnian toimia Saimaan kameraseuran järjestämän Suomen kameraseurojen liiton vuosinäyttelyn 2016 tuomarina. Ei tämä nyt ihan ensimmäinen kerta ollut tätä laatua, mutta jokaisen kerran jälkeen olen hyvin kiitollinen saamastani mahdollisuudesta. Näissä hommissa nimittäin saa hyvin selvän käsityksen siitä, millä tasolla valokuvataide Suomessa nykyisin on, sekä siitä, mitkä ovat "trendit" tällä hetkellä. Se on hyvin mielenkiintoista ja hyvin sivistävää. Ja ainahan on mukava katsella hienoja valokuvia.

Tarjolla olevien kuvien määrä on oikeasti aivan valtava. Tällä kertaa tarjolla oli 2150 teosta, 205 valokuvaajalta yhteensä 42 kameraseurasta. Valituksi tuli 362 teosta eli vain 16,8% tarjotusta kuvamäärästä. Sanomattakin on siis selvää, että arvostelu oli tehtävä hyvin jyrkällä kädellä. Todella monia todella hienoja kuvia jäi pois näyttelystä niin että oikein pahaa teki. Näyttelytilojen seinäpinta-ala ja kehysten lukumäärä ovat kuitenkin rajalliset, joten tämän kanssa oli taas kerran pakko elää.

Digitaalisten kuvien arvostelujärjestelmä on ainakin käyttöliittymänsä
osalta hyvin yksinkertainen.
SKsL:n näyttelyiden kuvia on teknisesti jaoteltuna kahta eri päätyyppiä: digitaaliset kuvatiedostot ja fyysiset kuvat eli printit. Digitaaliset kuvat arvostellaan erityisellä ohjelmalla, vedokset puolestaan perinteisemmin menetelmin. Tällä kertaa tuomarit kokoontuivat Lappeenrannan ilmailuyhdistyksen tiloissa. Järjestävän seuran aktiivit järjestivät kuvat pöydälle, ja tuomarit saivat keskittyä vain kuvien katsomiseen ja arvosteluun. Mielipiteet olivat erilaisia, mutta hyvä yhteistyö sai aikaan sen, että niitä kaikkia kunnioitettiin. Kun kaikki kolme tuomaria edustivat oman tuotantonsa perusteella erilaisia tyylisuuntia, saatiin aikaiseksi laadukas ja silti myös monipuolinen kokonaisuus.

Arvostelutilanteessa ei kuvaajan nimi ollut tuomarien tiedossa. Teoksen nimi sen sijaan on eri juttu, koska kuten passepartout-kehys, on teoksen nimi kiinteä osa itse teosta. Digitaalikuvien osalta nimi näkyi järjestelmässä, vedoksien osalta avustajat kertoivat kunkin kuvan nimen. Ja sillä välin kun tuomaristo käveli läpi muita pöytiä, jo tuomionsa saaneiden kuvien tilalle siirtyi úusia kuvia melkein automaattisesti.

Lopuksi näyttelyyn hyväksytyt kuvat oli sitten valittu, ja oli aika jakaa sääntömääräisiä palkintoja. Tällä kertaa tuomaristo päätti, että jokainen tuomari saa itse nostaa kaksi kuvaa palkittujen joukkoon. Ajatus oli se, että koska näyttelyyn valitut kuvat jo muodostavat eräänlaisen eliittijoukon, ei palkittuja kuvia enää voida valita demokraattisesti. Kun tekninen puoli on hallussa, voidaan kuvia arvostella enää vain subjektiivisin perustein. Ja mielipiteitähän on moneksi.

Tällä kertaa tuomareille meinasi tulla tappelu. Ainakin kolme kuvaa oli sellaisia, että kaikki tuomarit olisivat valinneet juuri sen omaksi palkintokuvakseen.

Parasta näissä talkoissa on se, että tarjoilut ovat aina hyvät ja seura mainiota. Tällä kertaa siirryttiin aterioimaan paikalliseen tex-mex-ravintolaan. Ruoka oli hyvää, ja sitä oli tarpeeksi.

Suomen kameraseurojen liiton tai Fédération Internationale d'Art Photoraphiquen suojelemat tapahtumat ovat määritelmän mukaan kuratoituja näyttelyitä, mutta monet kutsuvat niitä kilpailuiksi. Koska osallistujat pääsääntöisesti keräävät läpimenopisteitä, palkintoja, jne. saadakseen itselleen näihin pisteisiin pohjautuvia arvonimiä, niin kyllähän nämä myös kilpailun määritelmän täyttävät. Kumpikaan termi ei siis liene väärä. Näyttelyt nimittäin ihan oikeasti pidetään milloin milläkin paikkakunnalla. Tällä kertaa siis Lappeenrannassa.

Sekään ei ole salaisuus, että jopa sama tuomaristo olisi toisena päivänä valinnut näyttelyyn erilaisen kokonaisuuden. Niinpä niitäkin kuvia kannattaa tarjota uudelleen muihin näyttelyihin, jotka ensimmäisellä kerralla jäävät rannalle. Valokuvia arvosteltaessa ei ole mitään metrimittaa tai sekuntikelloa, jolla kuvat saataisiin järjestykseen. Tuomariston mieltymykset ja maku ratkaisevat kaiken.

Vedosten valintatilaisuudessa jouduttiin siirtymään välillä vapaampaan, tuota,
suorittamiseen. Tuomaritkin halusivat ottaa kuvia.