perjantai 15. tammikuuta 2016

Geokätköilyä Ylämaalla

Ensin otetaan suunta. Puhelimen GPS on
hyvä lähtökohta, mutta ihan viereen
se ei tule viemään.
Olen tunnetusti hieman yllytyshullu, joka tuli todistettua jälleen kerran. Olen tiennyt toki ennenkin, että minulla on monia geokätköilyä (engl. geo caching) harrastavia kavereita. Edellisessä tekstissäni taisin kirjoitella Urban Exploration -harrastuksen olevan nykyisin valokuvauksen alalaji. Ihan sama pätee kyllä tähänkin. Geokätköily on minun mielestäni taatusti yksi valokuvausharrastuksen alalajeista, ja minut houkuteltiin nyt vuoden vaihteessa sitten senkin pariin.

Vaikka olenkin tätä harrastusta seurannut vierestä jopa aika pitkään, vasta vuoden vaihteessa tulin ylipuhutuksi mukaan itse. Homma alkoi omilta kyliltä. Tampereella asuvat kaverini tulivat kylään ja katsoivat puhelimistaan, että tässä Ylämaan kirkonkylällä olisi lähellä parikin kätköä. Niinpä lähdimme niitä etsimään, löysimme ne ja kuittasimme myös. Kun palasimme meille, rekisteröin geokätköilypalveluun (http://www.geocaching.com) oman käyttäjätunnukseni (tvkosone). Samalla merkitsin nämä kätköt löydetyksi, olinhan ne merkinnyt myös lokiin. Ja siis ollut kätköpaikalla ihan oikeasti.

Maasto voi olla vaikeakulkuistakin, mutta samalla saattaa
päätyä hienojen paikkojen äärelle.
Geokätköily on ulkoilmaharrastus, ja vaatii joskus jopa jonkin verran erätaitoja, samoin kuin -varusteita. Kätköjen vaikeusaste luokitellaan asteikolla 1-5 suuremman numeron merkitessä vaikeampaa piiloa. Samalla asteikolla luokitellaan kätkön koko. Mikrokokoinen (1) kätkö voi olla vaikkapa filmipurkki, paahtoleivän kokoinen Tupperware-laatikko on määritelmän mukaan pieni (2).

Kätköt julkaistaan Internet-palvelussa, ja ne sisältävät sijaintitiedot hyvinkin tarkasti ilmaistuna. Tai ainakin riittävällä tarkkuudella, jotta homma ei menisi liian helpoksi... ;)
Kätkö on löytynyt. Taskulamppu (=kännykässä) on jo tarpeen.
Kätköt voivat olla melkein minkä näköisiä vain.
Tällä kertaa löytyi rautalanka, jonka päässä oli: filmipurkki.
Kätkön sisällä on loki.
Siihen kuitataan käynti samalla, kun se merkitään myös
verkkopalveluun. Tuplavarmistus takaa löytöjen oikeellisuuden.
Vanhemmat harrastajat opastivat, että tarkkuus-GPS auttaa paikantamisessa hyvinkin paljon. Puhelimien GPS:t sen sijaan saattavat vähän heitellä. Tarkemmillakin laitteilla on silti haasteensa, esim. kallionseinämän vieressä heijastukset saattavat sekoittaa arviointia.

Harrastusta eivät rajaa mitkään sen kummemmat käyttäytymisnormit. Joillakin voi olla tavotteita, esim. N löydettyä kätköä viikossa/kuukaudessa/vuodessa, ja jotkut taas suhtautuvat rennommin. Kätköjä voi etsiä silloin, kun niitä osuu matkan varrelle, eikä lukumäärän hidas kasvaminen ole mikään häpeä.

Miksi ihmeessä?

Hyvillä harrastuksilla ei ole pakko olla mitään oikeaa syytä. Geokätköilylle semmoisia silti löytyy. Harrastuksen myötä tulee ulkoiltua ja liikuttua, ja ennen kaikkea pääsee tutustumaan hienoihin paikkoihin. Varsin usein on nimittäin niin, että kätkö on perustettu sellaiseen paikkaan, jossa on jotain muutakin nähtävää. Tyypillinen tilanne on se, että paikallinen harrastaja perustaa kätkön johonkin, jossa tietää olevan jotain katsottavaa. Ja ulkopuolinen harrastaja käy myöhemmin tuon kätkön sitten etsimässä.

Olen ajatellut tehdä itsekin omia geokätköjä. Ylämaan luontopolku on yksi vahva ehdokas kohteeksi tai jopa kohteiden sarjaksi, Viipurin kaupunki ja entinen Johanneksen kunta myös hyvinä vaihtoehtoina. Tuolla nykyisen itärajan takana on kätköjä paljon harvemmassa kuin Suomessa, mutta tokihan myös Ylämaan turismia pitää lisätä keinolla millä hyvänsä. :)

Se mitä en ole vielä päättänyt, on jo tietämieni kätköjen uudelleenkäynti. Esimerkiksi Käkisalmen linnassa olisi semmoinen. Luultavasti joudun siis käymään siellä uudestaankin, että saan kätkön pengottua käsiini ja kuitattua. Monipuolisesti merkitty kartta löytöjen osalta kun on kuitenkin myös geokätköilijälle kunniaksi ja jopa jonkin sortin arvostuskriteeri, vaikkei mitään stressiä ottaisikaan...

perjantai 1. tammikuuta 2016

Ylämaa-talolla järjestetty uudenvuodenjuhla kasvatti suosiotaan

Ylämaan päiväkodin ystävät ry järjesti yhteistyökumppaniensa kanssa 31.12.2015 perheille tarkoitetun uudenvuodenjuhlan Ylämaa-talon
pihapiirissä. Juhla järjestettiin nyt toista kertaa, ja se keräsi vielä viime vuottakin suuremman yleisön. Tänäkin vuonna hienoin asia tuntui olevan se, että lapset pääsivät keskellä joululomaa tervehtimään kavereitaan.

Tilaisuuden avasi Ylämaan päiväkodin ystävät ry:n puheenjohtaja Suvi Metso, joka avaussanoissaan toivotti kaikki tervetulleiksi ja kiitti tapahtuman järjestäjiä ja muita tukijoita. Myös lahjoittajia oli tänä vuonna enemmän kuin viime vuonna.

Ylämaan entinen kirkkoherra, tohtori Antti Vanhanen piti uudenvuodenhartuden, jossa totesi muun muassa, että on mukava nähdä niin paljon ihmisiä paikalla.

- En taida nuorimpia osallistujia tunteakaan kovin hyvin, mutta monet vanhemmista ja isovanhemmista ovat hyvinkin tuttuja, hän totesi.

- Huomaa, että yhteisöhenki on edelleen vahva näillä kylillä!