sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Kävimmepä Käkisalmessa

Käkisalmen rautatieasema
Hotelli Kexholm kuvassa oikeassa reunassa
Kauppatorilla ei ollut ainakaan markkinoita
Kauppatoria ja paikallista nuorisoa
Hotelli Kexholmin ravintolan lankkupihvi ikuistettavana
Kahvila "Kapitan Morgan" - kuva: Tommi Nummelin
Luovutetuille alueille suuntautuneet matkani saivat vaihteeksi ihan uuden kohteen, kun 17.10. suuntasimme kahden ystäväni kanssa autoni keulan kohti Käkisalmea. Tiet olivat siinä kunnossa, että välillä pelkäsin autoni öljypohjan olevan todella vaarassa. Onneksi perille kuitenkin päästiin ilman suurempia vaurioita.

Heti ensivaikutelma kaupungista oli todella siisti. Jälkikäteen kuulin, että näin on ollut aina - Käkisalmen "mummot" ovat pitäneet paikat siistinä talkootyönä. Siisteyskäsite ylsi myös kaupungin ilmeeseen. Ihmisiä ei ollut kauheasti liikenteessä, vaikka oli viikonloppu. Verrattuna vaikkapa Viipurin keskustaan, jossa ainakin puistoissa on aina jotain porukkaa liikenteessä, vaikutelma oli jopa vähän ankea. No, ehkäpä tähän aikaan vuodesta vietetään aikaa mieluummin jo sisätiloissa television yms. ääressä.

Kaupunki ei ole kauhean suuri, vaan ainakin ydinkeskustaan tutustuu mainiosti jo yhden päivän aikana ihan jalkapatikassa. Katukuvassa on pääasiassa aika uusia taloja; tämä ei ole ihme, koska peräti 90% rakennuskannasta kerrotaan tuhoutuneen sotien aikana. Vanhojakin taloja silti löytyy, osa paremmassa ja osa huonommassa kunnossa. Sodan jäljiltä on katukuvassa jäljellä vielä jopa raunioita, kuten luterilainen kirkko. Henkilökohtaisesti minua jäi kiinnostamaan 1930-luvulla valmistuneen kansakoulun kohtalo... Onko se sama rakennus, jossa edelleen toimii koulu, mutta jota vain on ns. nykyaikaistettu?

Joitakin kuvauksellisia paikkoja mainitakseni ainakin rautatie kulkee hienossa maisemassa. Asemarakennus on vanha, taustalla välkkyy Vuoksi, ja ohi ajavat junat ovat enemmän tai vähemmän eksoottisia. Vuoksi on Käkisalmen kohdalla sivumennen sanottuna ennemminkin järvi kuin joki.

Suomen aikana Käkisalmeen tiettävästi tuli suora junayhteys Viipurista, mutta ei enää. Eteläiseen suuntaan pääsee Pietariin, ja pohjoiseen Sortavalan ja Petroskoin kautta peräti Murmanskiin asti. Tämän reitin tulen koeajamaan takuuvarmasti joskus!

Hotelliksi valikoitui kaupungin mukaan nimetty Kexholm, joka sijaitsee parin korttelin päässä kauppatorilta. Hotelli oli saanut booking.comissa asiakkailta hyvät arvosanat, eikä syyttä. Paikka oli uudehko ja todella siisti, saunakin ihan suomalaista tasoa. Hintakaan ei päätä huimannut, vaan kahden hengen huone maksoi 2600 ruplaa eli nykykurssilla noin 33 euroa.

Huoneet olivat siistit ja hotellin ravintolakin miellyttävä (palvelu tosin oli aika hidasta). Tähän paikkaan saatan kuitenkin palata jopa perheen kanssa, niin hyvä kokemus tämä oli. Erityisesti ravintolan osalta jotain kertoo se, että siellä näytti käyvän syömässä myös paikallisia. Se on yleensä sen merkki, että sellaista uskaltaa suositella itselleenkin.

Illalla kävimme kuvaamassa kaupungilla siihen asti, että tuli pimeää. Sen jälkeen oli aika tutustua kaupungin yöelämään. Ollakseni rehellinen: sitä ei juurikaan ole. Istuimme jonkin aikaa Kapitan Morgan -baarissa, ja hotellille kävellessämme näimme toisen talon ikkunoista discovalojen välkettä. Aika hiljainen kaupunki tämä kuitenkin tuntuu olevan jopa lauantai-iltana.

Käkisalmen linna eli Korela

Linna ja sen piha
Tornin tuuliviirissä on niinkin tuore vuosiluku kuin 1795.
Tulkitsen sen niin, että se tuuliviiri on tehty silloin. ;)
"Kansallismaisemaa" eli Vuoksi linnan suunnasta katsottuna
Käkisalmen linna on aika pieni, ainakin jos vertaa muihin saman kauden linnoituksiin (Viipuri, Turku, Savonlinna). Mutta kyllä sielläkin nähtävää riittää, ainakin jos katsoo kaikki museokohteetkin läpi. Ja herkullisia yksityiskohtia on valokuvaajalle kuin tarjottimella, kuten aina vanhoissa kohteissa.

Minulle on vielä vähän epäselvää se, mikä on ns. uusi linna, mikä on vanha linna ja mikä vielä vanhempi linna. Jo vuonna 1310 on kuitenkin rakennettu kivinen linna nykyiselle paikalle vanhan puisen tilalle, ja merkintöjä siitä puisestakin on ainakin 1200-luvun puolelta asti. Kirjassa Muistojemme Käkisalmi (WSOY 1950) asiasta kerrotaan näin:

Vanha kansantaru kertoo: Tiurin Linnasaarelle Räisälässä tahdottiin rakentaa linna, mutta tämä ei onnistunut, sillä mitä päivällä oli rakennettu, hajosi aina seuraavana yönä.  Kun tätä turhaa työtä oli jonkin aikaa tehty, ilmoitettiin päällikölle unessa, että hänen piti soutaa Vuoksen virtaa alaspäin, kunnes käki kukkuisi kuivassa puussa rannalla. Siihen paikkaan olisi linna rakennettava, ja siinä työ onnistuisi. 

Tätä neuvoa seuraten päällikkö oli kulkenut virtaa alas, kunnes kuuli käen kukkuvan erään kosken niskassa lähellä Vuoksen suuta sijaitsevan saaren rannalla. Tähän rakennettiin linna, joka nimettiin Käkisalmeksi. Tarina ei mainitse, milloin tämä olisi tapahtunut, eivätkä mitkään kirjoitetut lähteetkään tiedä kertoa, milloin Käkisalmen vanhin linna olisi perustettu. Käkisalmi on eräs niitä maamme kaupunkeja, joiden ikää ei voida määritellä virallisen syntymätodistuksen eli perustamikirjan mukaan. Sen syntyvaiheet ulottuvat historiallisen tietoutemme ulkopuolelle, hämärään pakanuuden aikaan.

2 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista. Uskalsit ihan omalla autolla ja siis myös yksityisviisumilla.

    VastaaPoista