lauantai 17. lokakuuta 2015

Itämatkailijan muistilista

Vaahtolan rantaa päivemmällä 16.10.2015....
Kävin lokakuussa toistamiseen vierailulla isäni isän sukuhaaran jalanjäljillä Johanneksessa, Neuvostoliitolle luovutetulla Karjalan kannaksella. Yövyin yhden yön hotelli Lokissa sillä ajatuksella, että ensin käyn vähän kuvaamassa, sitten syön hyvin ja sitten nukun hyvin. Seuraavana päivänä kun oli vuorossa ensimmäinen matkani Käkisalmeen kahden kaverini kanssa, joten Viipuriin oli hankkiuduttava takaisin heti aamupäivästä. Lokin valitsinkin yöpymispaikaksi juuri kahdesta pääasiallisesta syystä: 1) Se oli halpa, 2) Johanneksen viimeinenkin baari menee kiinni kahden hujakoilla. Verrattuna Viipurin yöelämään minun olisi siis pakko mennä ajoissa nukkumaan. :)

... ja illemmalla.
Kävin kuvaamassa kahteen eri otteeseen noin tunnin väliajalla (erona se, että jälkimmäisellä reissulla alkoi olla pimeää). Jälkimmäisen kuvauskävelyn päätteeksi päätin käydä hotellin naapuritalon pienessä Sheriff-baarissa nauttimassa pari olutta. Jossain vaiheessa havahduin siihen, että toinen puhelimeni ja vähän muutakin omaisuuttani oli kadonnut. Ei onneksi passi, joka oli hotellin respassa, eivätkä auton avaimet joiden varassa oli kulkemiseni, ja työpuhelinkin oli tallessa eli pystyin olemaan yhteydessä ystäviini. Niinpä en onneksi jäänyt ihan tyhjän päälle.

Suutuin koko tilanteesta tietysti ensin, mutta koska en halunnut mokoman asian takia pilata koko matkaani, päätin päästä siitä myös heti yli. Eihän sille silloin enää mitään olisi voinutkaan. Päätin kuitenkin laatia itselleni muistilistan siitä, mitä pitää ottaa ulkomailla reissatessa huomioon, ja halusin sen jakaa nyt muillekin. Osa asioista on itsestäänselviä kaikille, osaa olen itse noudattanut tähänkin asti, mutta pari uuttakin kohtaa on nyt mukana aiemmasta viisastuneena:
Johanneksen kirkko sijaitsi tällä paikalla 1888-1940
Yksi kuvauskohteista oli Johannes-seuran entisen kirkon
paikalle pystyttämä muistomerkki.
Muistomerkin muistolaatta
Kahvila Seriff sijaitsee hotelli Lokin ja entisen kirkon välissä.
Seriff on ihan miellyttävä pieni kahvila/baari,
kunhan ei hankkiudu väärään seuraan...
Venäläiset ovat vieraanvaraisia.

Vasemmanpuolinen herra kutsui minut pöytäänsä, koska
olen suomalainen, ja koska meillä on samanikäisiä lapsia.
Keskustelimme pitkään, ja meillä oli oikein mukavaa.

Vanhempi herra sen sijaan olisi halunnut puukottaa minut,
koska ajattelin väärin vuosista 1939-1945. ;)
  • Hanavettä ei pidä juoda. Ulkomaiden bakteerikanta on erilainen, ja riski vatsataudista on aina olemassa. Varovaiset ihmiset eivät syö edes salaattia, koska se on pesty kraanavedellä.
  • Varsinkin, jos liikkuu kameran kanssa, niin kannattaa yrittää sulautua katukuvaan. Ei siis hölistä kovaan ääneen suomea kaverille tai puhelimeen, ei levitellä rahoja, eikä muutenkaan herätetä aiheetonta huomiota. Pelkkä kamera ei tee turistia.
  • Siitä suomen puhumisesta: Mieluummin kuitenkin sitä kuin englantia. Jos keskustelukumppani osaa englantia, niin hän kyllä ehdottaa sitä sinulle. 
  • Kun ollaan ravintolassa, ei omia juomia jätetä vartioimatta pöytään hetkeksikään. Tai jos on jätetty, niin niihin ei enää kosketa ainakaan jos ei ole kaveri matkassa mukana varmistamassa (vaan ostetaan uusi juoma, eivät ne paljoa maksa). Ja vaikka ollaan koko ajan itse juoman vieressä, niin sitä kannattaa tarkkailla, jos lähistöllä on muita. Tyrmäystippoja tms. livahtaa sinne juoman sekaan uskomattoman helposti, ja isokin mies tipahtaa sellaisista varsin helposti (olen nähnyt vierestä).
  • Kaikkia rahoja ei kannata pitää samassa paikassa. Jos vaikkapa lompakko varastetaan, niin on hyvä, jos osa rahoista onkin muualla. Korttien uusimisessa on riittävän suuri kustannus ja harmi ilmankin, ettei edes pääse enää mihinkään, edes kotiin.
  • Uhkaavissa tilanteissa paras tapa puolustautua on juosta pakoon. Tappelussa voi aina jäädä toiseksi. Mutta silti varsinkaan teräaseilla ei kannata puolustautua (ampuma-aseista puhumattakaan). Jos itse tappelee korkeintaan nyrkein, tekee vastapuolikin niin. On aina mukavampi, kun jää henkiin, vaikka joutuisikin ryöstetyksi.
  • Lähes joka paikkakunnalla on vartioituja parkkipaikkoja. Niiden hintataso ei huimaa päätä, vaan noin 100 ruplalla (euron-pari) saa autonsa silmälläpidon alaiseksi. Jos tästä ei mitään muuta hyötyä olekaan, on ainakin oman vakuutusyhtiön kanssa helpompi käydä keskusteluja sitten jälkikäteen.
  • Omassa puhelimessa kannattaa pitää kaikki suojaukset päällä, eli ainakin salasana käyttöönoton esteenä. Varsinkaan näin älypuhelinten aikana ei puhelimestasi tarvitse saada mitään tietoa ulos ilman salasanaa edes tietokoneeseen kytkettynä. Ja näytön automaattinen lukitus lyhyen käyttämättömyyden jälkeen kannattaa myös säätää päälle, niin se ei unohdu itseltäsi vahingossa auki. Jos puhelimesi varastetaan, luultavasti siellä ei ole mitään sellaista tietoa, jonka haluaisit  jakaa varkaiden kanssa.
  • Sport Tracker tms. on ihan hyvä ohjelma omien liikkeiden tutkimiseen, suunnitteluun ja jälkikäteiseen analysointiin. Varsinkin suurella tarkkuudella paikkatiedon käyttäminen ja tallentaminen syö puhelimen akkua ihan huippuvauhtia - mutta jos puhelimen saa yöksi lataukseen, niin mitä sitten? 
  • Ja vielä valokuvausharrastajille erityisesti: Älä käytä mitään reppuja. Käytä sellaista kameralaukkua, jonka saat mahapuolelle. Repussa olevat kamat lähtevät nimittäin esim. liikennevaloissa muutamassa silmänräpäyksessä paremmille kuvaajille.
  • Ja jos sitten kuitenkin jotain katoaa, niin ainakin luottokortit kannattaa kuolettaa viipymättä. Huom! Tämä koskee myös ns. debit-kortteja! Niitäkin on mahdollista käyttää väärin esim. verkko-ostosten kautta.
Tavallisesti mitään ongelmia ei tule, tai ainakaan minulle ei ole tullut. Olen ollut viime vuosina reissuissa itärajan takana useita kymmeniä kertoja, ja joskus jopa melkolailla juhlatuulella. Ja yöllä yksin kameran kanssa liikenteessä tyhjillä kaduilla niin Viipurissa kuin Pietarissakin. Mitään ongelmia ei minulla ole aiemmin ollut.

Kahvila Seriff 16.10.2015 klo 22.51
Tällä kertaa huonompi tuuri osui kohdalleni. Puhelimeni on Googlen navigointitietojen perusteella suljettu 16.10. klo 22.51, ja paikkana juurikin mainittu Sheriff. Eräs ystäväni kertoi (jälkikäteen), että pienten nukkumalähiöiden (kuten Johanneksen) kohdalla onkin oikeastaan suurempi riski tällaiselle kuin kaupungeissa. Niissä kun asustelee vielä ns. "pikkunilkkejä" jotka iskevät mielellään ulkomaalaisiin. Pidetään siis silmät ja korvat auki, kun käydään kotiseutumatkoilla!

Sen verran tarina sai jatkoa, että omaisuuteni on sittemmin pääosin löydetty. En tosin sitä ole saanut takaisin. Puhelimesta eräs Tatjana kirjoitteli, että oli löytänyt puhelimeni Seriffin pihalta ja että oli tosi sääli heittää niin hienoa puhelinta menemään. Niin että jos voisin kertoa sen salasanan, niin hän voisi hyödyntää sen jatkossa, eikä menisi haaskuuseen koko puhelin... ;)

Katunäkymää Vaahtolasta eli Johanneksen kirkonkylältä 16.10.2015

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti