sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Kävimmepä Käkisalmessa

Käkisalmen rautatieasema
Hotelli Kexholm kuvassa oikeassa reunassa
Kauppatorilla ei ollut ainakaan markkinoita
Kauppatoria ja paikallista nuorisoa
Hotelli Kexholmin ravintolan lankkupihvi ikuistettavana
Kahvila "Kapitan Morgan" - kuva: Tommi Nummelin
Luovutetuille alueille suuntautuneet matkani saivat vaihteeksi ihan uuden kohteen, kun 17.10. suuntasimme kahden ystäväni kanssa autoni keulan kohti Käkisalmea. Tiet olivat siinä kunnossa, että välillä pelkäsin autoni öljypohjan olevan todella vaarassa. Onneksi perille kuitenkin päästiin ilman suurempia vaurioita.

Heti ensivaikutelma kaupungista oli todella siisti. Jälkikäteen kuulin, että näin on ollut aina - Käkisalmen "mummot" ovat pitäneet paikat siistinä talkootyönä. Siisteyskäsite ylsi myös kaupungin ilmeeseen. Ihmisiä ei ollut kauheasti liikenteessä, vaikka oli viikonloppu. Verrattuna vaikkapa Viipurin keskustaan, jossa ainakin puistoissa on aina jotain porukkaa liikenteessä, vaikutelma oli jopa vähän ankea. No, ehkäpä tähän aikaan vuodesta vietetään aikaa mieluummin jo sisätiloissa television yms. ääressä.

Kaupunki ei ole kauhean suuri, vaan ainakin ydinkeskustaan tutustuu mainiosti jo yhden päivän aikana ihan jalkapatikassa. Katukuvassa on pääasiassa aika uusia taloja; tämä ei ole ihme, koska peräti 90% rakennuskannasta kerrotaan tuhoutuneen sotien aikana. Vanhojakin taloja silti löytyy, osa paremmassa ja osa huonommassa kunnossa. Sodan jäljiltä on katukuvassa jäljellä vielä jopa raunioita, kuten luterilainen kirkko. Henkilökohtaisesti minua jäi kiinnostamaan 1930-luvulla valmistuneen kansakoulun kohtalo... Onko se sama rakennus, jossa edelleen toimii koulu, mutta jota vain on ns. nykyaikaistettu?

Joitakin kuvauksellisia paikkoja mainitakseni ainakin rautatie kulkee hienossa maisemassa. Asemarakennus on vanha, taustalla välkkyy Vuoksi, ja ohi ajavat junat ovat enemmän tai vähemmän eksoottisia. Vuoksi on Käkisalmen kohdalla sivumennen sanottuna ennemminkin järvi kuin joki.

Suomen aikana Käkisalmeen tiettävästi tuli suora junayhteys Viipurista, mutta ei enää. Eteläiseen suuntaan pääsee Pietariin, ja pohjoiseen Sortavalan ja Petroskoin kautta peräti Murmanskiin asti. Tämän reitin tulen koeajamaan takuuvarmasti joskus!

Hotelliksi valikoitui kaupungin mukaan nimetty Kexholm, joka sijaitsee parin korttelin päässä kauppatorilta. Hotelli oli saanut booking.comissa asiakkailta hyvät arvosanat, eikä syyttä. Paikka oli uudehko ja todella siisti, saunakin ihan suomalaista tasoa. Hintakaan ei päätä huimannut, vaan kahden hengen huone maksoi 2600 ruplaa eli nykykurssilla noin 33 euroa.

Huoneet olivat siistit ja hotellin ravintolakin miellyttävä (palvelu tosin oli aika hidasta). Tähän paikkaan saatan kuitenkin palata jopa perheen kanssa, niin hyvä kokemus tämä oli. Erityisesti ravintolan osalta jotain kertoo se, että siellä näytti käyvän syömässä myös paikallisia. Se on yleensä sen merkki, että sellaista uskaltaa suositella itselleenkin.

Illalla kävimme kuvaamassa kaupungilla siihen asti, että tuli pimeää. Sen jälkeen oli aika tutustua kaupungin yöelämään. Ollakseni rehellinen: sitä ei juurikaan ole. Istuimme jonkin aikaa Kapitan Morgan -baarissa, ja hotellille kävellessämme näimme toisen talon ikkunoista discovalojen välkettä. Aika hiljainen kaupunki tämä kuitenkin tuntuu olevan jopa lauantai-iltana.

Käkisalmen linna eli Korela

Linna ja sen piha
Tornin tuuliviirissä on niinkin tuore vuosiluku kuin 1795.
Tulkitsen sen niin, että se tuuliviiri on tehty silloin. ;)
"Kansallismaisemaa" eli Vuoksi linnan suunnasta katsottuna
Käkisalmen linna on aika pieni, ainakin jos vertaa muihin saman kauden linnoituksiin (Viipuri, Turku, Savonlinna). Mutta kyllä sielläkin nähtävää riittää, ainakin jos katsoo kaikki museokohteetkin läpi. Ja herkullisia yksityiskohtia on valokuvaajalle kuin tarjottimella, kuten aina vanhoissa kohteissa.

Minulle on vielä vähän epäselvää se, mikä on ns. uusi linna, mikä on vanha linna ja mikä vielä vanhempi linna. Jo vuonna 1310 on kuitenkin rakennettu kivinen linna nykyiselle paikalle vanhan puisen tilalle, ja merkintöjä siitä puisestakin on ainakin 1200-luvun puolelta asti. Kirjassa Muistojemme Käkisalmi (WSOY 1950) asiasta kerrotaan näin:

Vanha kansantaru kertoo: Tiurin Linnasaarelle Räisälässä tahdottiin rakentaa linna, mutta tämä ei onnistunut, sillä mitä päivällä oli rakennettu, hajosi aina seuraavana yönä.  Kun tätä turhaa työtä oli jonkin aikaa tehty, ilmoitettiin päällikölle unessa, että hänen piti soutaa Vuoksen virtaa alaspäin, kunnes käki kukkuisi kuivassa puussa rannalla. Siihen paikkaan olisi linna rakennettava, ja siinä työ onnistuisi. 

Tätä neuvoa seuraten päällikkö oli kulkenut virtaa alas, kunnes kuuli käen kukkuvan erään kosken niskassa lähellä Vuoksen suuta sijaitsevan saaren rannalla. Tähän rakennettiin linna, joka nimettiin Käkisalmeksi. Tarina ei mainitse, milloin tämä olisi tapahtunut, eivätkä mitkään kirjoitetut lähteetkään tiedä kertoa, milloin Käkisalmen vanhin linna olisi perustettu. Käkisalmi on eräs niitä maamme kaupunkeja, joiden ikää ei voida määritellä virallisen syntymätodistuksen eli perustamikirjan mukaan. Sen syntyvaiheet ulottuvat historiallisen tietoutemme ulkopuolelle, hämärään pakanuuden aikaan.

lauantai 17. lokakuuta 2015

Itämatkailijan muistilista

Vaahtolan rantaa päivemmällä 16.10.2015....
Kävin lokakuussa toistamiseen vierailulla isäni isän sukuhaaran jalanjäljillä Johanneksessa, Neuvostoliitolle luovutetulla Karjalan kannaksella. Yövyin yhden yön hotelli Lokissa sillä ajatuksella, että ensin käyn vähän kuvaamassa, sitten syön hyvin ja sitten nukun hyvin. Seuraavana päivänä kun oli vuorossa ensimmäinen matkani Käkisalmeen kahden kaverini kanssa, joten Viipuriin oli hankkiuduttava takaisin heti aamupäivästä. Lokin valitsinkin yöpymispaikaksi juuri kahdesta pääasiallisesta syystä: 1) Se oli halpa, 2) Johanneksen viimeinenkin baari menee kiinni kahden hujakoilla. Verrattuna Viipurin yöelämään minun olisi siis pakko mennä ajoissa nukkumaan. :)

... ja illemmalla.
Kävin kuvaamassa kahteen eri otteeseen noin tunnin väliajalla (erona se, että jälkimmäisellä reissulla alkoi olla pimeää). Jälkimmäisen kuvauskävelyn päätteeksi päätin käydä hotellin naapuritalon pienessä Sheriff-baarissa nauttimassa pari olutta. Jossain vaiheessa havahduin siihen, että toinen puhelimeni ja vähän muutakin omaisuuttani oli kadonnut. Ei onneksi passi, joka oli hotellin respassa, eivätkä auton avaimet joiden varassa oli kulkemiseni, ja työpuhelinkin oli tallessa eli pystyin olemaan yhteydessä ystäviini. Niinpä en onneksi jäänyt ihan tyhjän päälle.

Suutuin koko tilanteesta tietysti ensin, mutta koska en halunnut mokoman asian takia pilata koko matkaani, päätin päästä siitä myös heti yli. Eihän sille silloin enää mitään olisi voinutkaan. Päätin kuitenkin laatia itselleni muistilistan siitä, mitä pitää ottaa ulkomailla reissatessa huomioon, ja halusin sen jakaa nyt muillekin. Osa asioista on itsestäänselviä kaikille, osaa olen itse noudattanut tähänkin asti, mutta pari uuttakin kohtaa on nyt mukana aiemmasta viisastuneena:
Johanneksen kirkko sijaitsi tällä paikalla 1888-1940
Yksi kuvauskohteista oli Johannes-seuran entisen kirkon
paikalle pystyttämä muistomerkki.
Muistomerkin muistolaatta
Kahvila Seriff sijaitsee hotelli Lokin ja entisen kirkon välissä.
Seriff on ihan miellyttävä pieni kahvila/baari,
kunhan ei hankkiudu väärään seuraan...
Venäläiset ovat vieraanvaraisia.

Vasemmanpuolinen herra kutsui minut pöytäänsä, koska
olen suomalainen, ja koska meillä on samanikäisiä lapsia.
Keskustelimme pitkään, ja meillä oli oikein mukavaa.

Vanhempi herra sen sijaan olisi halunnut puukottaa minut,
koska ajattelin väärin vuosista 1939-1945. ;)
  • Hanavettä ei pidä juoda. Ulkomaiden bakteerikanta on erilainen, ja riski vatsataudista on aina olemassa. Varovaiset ihmiset eivät syö edes salaattia, koska se on pesty kraanavedellä.
  • Varsinkin, jos liikkuu kameran kanssa, niin kannattaa yrittää sulautua katukuvaan. Ei siis hölistä kovaan ääneen suomea kaverille tai puhelimeen, ei levitellä rahoja, eikä muutenkaan herätetä aiheetonta huomiota. Pelkkä kamera ei tee turistia.
  • Siitä suomen puhumisesta: Mieluummin kuitenkin sitä kuin englantia. Jos keskustelukumppani osaa englantia, niin hän kyllä ehdottaa sitä sinulle. 
  • Kun ollaan ravintolassa, ei omia juomia jätetä vartioimatta pöytään hetkeksikään. Tai jos on jätetty, niin niihin ei enää kosketa ainakaan jos ei ole kaveri matkassa mukana varmistamassa (vaan ostetaan uusi juoma, eivät ne paljoa maksa). Ja vaikka ollaan koko ajan itse juoman vieressä, niin sitä kannattaa tarkkailla, jos lähistöllä on muita. Tyrmäystippoja tms. livahtaa sinne juoman sekaan uskomattoman helposti, ja isokin mies tipahtaa sellaisista varsin helposti (olen nähnyt vierestä).
  • Kaikkia rahoja ei kannata pitää samassa paikassa. Jos vaikkapa lompakko varastetaan, niin on hyvä, jos osa rahoista onkin muualla. Korttien uusimisessa on riittävän suuri kustannus ja harmi ilmankin, ettei edes pääse enää mihinkään, edes kotiin.
  • Uhkaavissa tilanteissa paras tapa puolustautua on juosta pakoon. Tappelussa voi aina jäädä toiseksi. Mutta silti varsinkaan teräaseilla ei kannata puolustautua (ampuma-aseista puhumattakaan). Jos itse tappelee korkeintaan nyrkein, tekee vastapuolikin niin. On aina mukavampi, kun jää henkiin, vaikka joutuisikin ryöstetyksi.
  • Lähes joka paikkakunnalla on vartioituja parkkipaikkoja. Niiden hintataso ei huimaa päätä, vaan noin 100 ruplalla (euron-pari) saa autonsa silmälläpidon alaiseksi. Jos tästä ei mitään muuta hyötyä olekaan, on ainakin oman vakuutusyhtiön kanssa helpompi käydä keskusteluja sitten jälkikäteen.
  • Omassa puhelimessa kannattaa pitää kaikki suojaukset päällä, eli ainakin salasana käyttöönoton esteenä. Varsinkaan näin älypuhelinten aikana ei puhelimestasi tarvitse saada mitään tietoa ulos ilman salasanaa edes tietokoneeseen kytkettynä. Ja näytön automaattinen lukitus lyhyen käyttämättömyyden jälkeen kannattaa myös säätää päälle, niin se ei unohdu itseltäsi vahingossa auki. Jos puhelimesi varastetaan, luultavasti siellä ei ole mitään sellaista tietoa, jonka haluaisit  jakaa varkaiden kanssa.
  • Sport Tracker tms. on ihan hyvä ohjelma omien liikkeiden tutkimiseen, suunnitteluun ja jälkikäteiseen analysointiin. Varsinkin suurella tarkkuudella paikkatiedon käyttäminen ja tallentaminen syö puhelimen akkua ihan huippuvauhtia - mutta jos puhelimen saa yöksi lataukseen, niin mitä sitten? 
  • Ja vielä valokuvausharrastajille erityisesti: Älä käytä mitään reppuja. Käytä sellaista kameralaukkua, jonka saat mahapuolelle. Repussa olevat kamat lähtevät nimittäin esim. liikennevaloissa muutamassa silmänräpäyksessä paremmille kuvaajille.
  • Ja jos sitten kuitenkin jotain katoaa, niin ainakin luottokortit kannattaa kuolettaa viipymättä. Huom! Tämä koskee myös ns. debit-kortteja! Niitäkin on mahdollista käyttää väärin esim. verkko-ostosten kautta.
Tavallisesti mitään ongelmia ei tule, tai ainakaan minulle ei ole tullut. Olen ollut viime vuosina reissuissa itärajan takana useita kymmeniä kertoja, ja joskus jopa melkolailla juhlatuulella. Ja yöllä yksin kameran kanssa liikenteessä tyhjillä kaduilla niin Viipurissa kuin Pietarissakin. Mitään ongelmia ei minulla ole aiemmin ollut.

Kahvila Seriff 16.10.2015 klo 22.51
Tällä kertaa huonompi tuuri osui kohdalleni. Puhelimeni on Googlen navigointitietojen perusteella suljettu 16.10. klo 22.51, ja paikkana juurikin mainittu Sheriff. Eräs ystäväni kertoi (jälkikäteen), että pienten nukkumalähiöiden (kuten Johanneksen) kohdalla onkin oikeastaan suurempi riski tällaiselle kuin kaupungeissa. Niissä kun asustelee vielä ns. "pikkunilkkejä" jotka iskevät mielellään ulkomaalaisiin. Pidetään siis silmät ja korvat auki, kun käydään kotiseutumatkoilla!

Sen verran tarina sai jatkoa, että omaisuuteni on sittemmin pääosin löydetty. En tosin sitä ole saanut takaisin. Puhelimesta eräs Tatjana kirjoitteli, että oli löytänyt puhelimeni Seriffin pihalta ja että oli tosi sääli heittää niin hienoa puhelinta menemään. Niin että jos voisin kertoa sen salasanan, niin hän voisi hyödyntää sen jatkossa, eikä menisi haaskuuseen koko puhelin... ;)

Katunäkymää Vaahtolasta eli Johanneksen kirkonkylältä 16.10.2015