lauantai 8. elokuuta 2015

Pelastetaan vanhat talot

Olen pitänyt blogijulkaisuissa taukoa, mutta se ei johdu siitä, etteikö sanottavaa olisi ollut. Oikeastaan päin vastoin. Sitä on ollut liikaakin, enkä ole ehtinyt saada mitään valmiiksi. Minulla on nyt töistä vähän vapaata, ja niinpä pyrin viimeistelemään keskeneräiset tekstit. Näin voin jatkossa panostaa taas uustuotantoon, eivätkä menneisyyden haamut enää stressaa "pitäisi tehdä" -listaani. Tai minua. Julkaisupäivämäärät olen kuitenkin valinnut niin, että ne vastaavat suunnilleen sitä hetkeä, kun pääosa tekstistä on kirjoitettu.

Salon, Kulmalan ja Pajusen talot Hintsalassa
Kuten joskus Viipurista kerroin, yksi haaveitani oli kirjoittaa  blogitekstiä Viipurista Viipurissa. Sama koskee Hintsalaa. Tämä teksti on kirjoitettu Hintsalasta Hintsalassa. Kyseessä on pieni kylä Varsinais-Suomessa Alastarolla, joka on nykyisin osa Loimaata. Hintsalassa olen viettänyt lapsesta asti aikaani joka kesä, ja aikuisiällä olen käyttänyt siellä myös omia lapsiani. Tämä sukumme kesäpaikka oli myös pappani lapsuudenkoti ja äitini mummola. Nykyisin se toimii äitini puolen suvun kesämökkinä. Tällainen paikka pitäisi olla kaikilla (suvuilla)! Nykyinen päärakennus on valmistunut 1930, mutta samalla tontilla oli myös vanhempi mökki, jossa asuttiin ennen sitä.

Isomamma ja -pappa (1956)
Tuollaisessa paikassa historia on koko ajan läsnä. Se ei johdu vähiten siitä, ettei talossa ole tehty pintaremontteja 1960-1970-luvun taitteen jälkeen. Vanhempikin aika siellä kuitenkin näkyy ja tuntuu, eikä mukavuuksiakaan ole valosähköä ja kantovettä enempää. Kun kokkailee vanhalla puuhellalla ruokaa, tulvivat mieleen muistot isotädin mahtavista ruokatarjoiluista omassa lapsuudessa. Samalla mökki lämpenee ja pysyy kuivana - hellepäivinä tosin sekin taitaa olla liikaa. Onneksi ulkona odottelee mahtava piha varjoineen. Niihin sijoittumalla on joka kesä tullut luettua kirja jos toinenkin. Mitkään pleikkarit kun eivät tähän miljööseen kuulu. Tietotekniikan ammattilaiselle noin viikon irtiotto elektroniikasta on kai sitä, mitä kutsutaan termillä slow life. Suosittelen lämpimästi.

Äiti ja tädit (1958)
Tulen kirjoittamaan vielä erikseen siitä, miten tässä paikassa saan joka kesä aina viikossa kuvattua kisakuvat koko seuraavaa vuotta varten. Haluan kuitenkin taas kerran muistuttaa myös siitä, miten tärkeää on kotialbumeiden pitäminen ja vanhojen albumeiden tutkiminen. Olen viettänyt taas todella mahtavia hetkiä jopa 1900-luvun alkuun ulottuvan aikamatkailun merkeissä.

Tänä kesänä vietin aikaani Hintsalassa useampaankin otteeseen. Yksinäni, kun vierailin loimaalaisen Kauppala Big Bandin saksofonisektiossa, ja kesän perinteinen lomareissu lasteni kanssa tehtiin entiseen malliin tottakai. Ja ensi kesäksi on taas jo vähän samanlaisia suunnitelmia. :)

Muistaakseni tämä oli ensimmäinen oma vierailuni Hintsalassa (1979)