torstai 2. heinäkuuta 2015

Viipurin henki

Eräs suosikkikirjoistani on Anders Mårdin Takaisin Viipuriin (Tammi 2005). Se on tavallaan matkaopas, mutta kirjoitettu novellikokoelman muotoon.  Jo kirjan esipuheessa kuvataan minulle hyvin tuttu käsite nimeltä Viipurin-tauti:

Tuo kesäpäivä mullisti kaiken. Viipurin vanhoilla mukulakivikaduilla vietetyn päivän jälkeen päähänpinttymät ja ennakkoluulot olivat tipotiessään. Kotiin tultuani aloin sen sijaan potea uutta, outoa vaivaa. Aloin olla intohimoisen kiinnostunut kaikesta, mikä koski Viipuria.

En itsekään tiennyt, kuinka innostukseni selittäisin. Kun tuttavani kohottivat kulmiaan, en osannut sanoa muuta kuin että minuun oli iskenyt viipurintauti. Vasta myöhemmin kuulin tarinan Viipurin hengettärestä, joka kaikkina aikoina on sipaissut siivellään satunnaisia vierailijoita. Joka tuon kosketuksen tuntee nahoissaan, muuttuu saman tien hartaaksi viipurilaiseksi. Lumon valtaan voi joutua kuka tahansa, kansallisuudesta riippumatta.

Minä sairastuin tuohon tautiin itsekin luultavasti jo heti ensimmäisellä matkallani Viipuriin. Sen jälkeen niitä matkoja on tullut lisää, useita kymmeniä jopa. Kaupunki on käynyt tutuksi ja olenkin luvannut ystävilleni, että lähden sinne kaveriksi milloin hyvänsä, jos saadaan aikataulut vain osumaan yhteen. Lupausta olen myös lunastanut toimimalla jonkin sortin matkaoppaana.

Luontokuvaaja Olli Räty haaskalla. ;) - Eli Tervaniemen uimaranta.
Tyypillistä tarjoukseen tarttuneille ystävilleni on se, että he ovat usein kiinnostuneita valokuvaamisesta. Valokuvaamisen harrastaminen Viipurissa taas tarkoittaa sitä, että kohteeksi halutaan dokumentteja miljööstä, rakennuksista, nykyisestä elämästä, kulkukissoista ja -koirista - ja vaikkapa ruuasta. Taidekuviakin saatetaan ottaa, mutta ränsistyneiden sisäpihojen mahdollisuuksista huolimatta pääpaino tuntuu asettuvan nykytodellisuuden taltioimiseen.

Kolmen päivän tutustumismatkan reittiehdotukset kävelijälle. Punaisella 
ensimmäinen päivä, vihreällä toinen ja kolmannelle jätetty siniset eli 
Tervaniemi uimarantoineen ja tietysti Monrepos-puisto - näihin voi ihan 
hyvällä omallatunnolla mennä taksillakin, ainakin sadepäivänä. 

Kaikkiin näihin reitteihin voi yhdistää käynnin linnassa ja erityisesti sen 
tornissa. Ennen paluumatkaa kannattaa vierailla Karuselli-kaupassa kartan 
vasemmassa yläkulmassa.
Näillä matkoilla minulle on vakiintunut useampikin kävelyreitti, joista pari ajattelin nyt jakaa. Niitä noudattamalla kaupungin kaikki tärkeimmät nähtävyydet saavuttaa parin yön reissulla.

Viipurissa on tosin monia kohteita, joihin menee paljon aikaa; kirjasto, taidemuseo, kirkot, linna ja kauppahalli vain muutaman mainitakseni. Jopa istuskelu Torkkelinpuistossa tai Salakkalahden rannalla katsellen ympärillä pyörivää elämää on elämys. Viipurin nähtävyyksistä kirjoitan myöhemmin lisää.

Kansainvälinen kaupunki

Anders Mårdin kirjassa kerrotaan (myös), että Viipuri oli ennen sotia ja varsinkin ennen Suomen itsenäisyyttä hyvin kansainvälinen kaupunki. Suomen ja venäjän lisäksi kaduilla saattoi kuulla puhuttavan ruotsia, saksaa ja jopa jiddishiä. Kirja esittelee ruotsinkielisen arkkitehti Uno Ullbergin 1930-luvulla tallentaman kohtauksen tosielämästä (tässä lyhennettynä, kirjassa laajemmin):

Vaikka yövyin tällä kertaa hotelli Viipurissa, kävin piipahtamassa myös 
Victoriassa. Ylimmän kerroksen ravintolan yhteydessä toimii miellyttävä kattoterassi.
Kuva: Tommi Nummelin
Astumme sisään liikkeeseen. Kauppiaamme, harmaantunut ja hienostunut vanhempi herrasmies, häärää tiskin takana vierellään nuoret juoksupojat Piotr ja Ivan. 

- Ein kilogram Katrin-Pflumen, eine Zitrone, ein Havis-tjärtvål, tre mark 50 pfenni, bitte entschuldigen Sie, ... 

Pienessä liikkeessä on ahdasta ja kauppa käy vilkkaana. Kauppias huomaa meidät:

- Goddag, herr architektor, strax färdig, vad får det låf? 

- Tack, det var ost vi skulle ha.

Kauppias kääntyy toisen asiakkaan puoleen:

- Nippu färski banaani, yks purkki kryddattu anjovis ja pien blanksmörja, matshalkku, 2,20 olkaa hyvä ja parissaa kolme tshinushki, terveisi rouva direktörskalle. 
Linnan torni on suosittu turistikohde kansallisuudesta riippumatta. Siellä 
on usein jopa vähän ruuhkaisaa, mutta aina sinne on sekaan sopinut.
Kielten sekamelska on mahtava.

Juoksupojalle:

- Ivan skarej prinisi kamamber! - Så har jag sippolaåst och...

Mutta näkyykö kansainvälisyys sitten nykypäivän Viipurissa? Koska en itse osaa venäjää, aloitan keskustelun aina suomeksi. Yhä useammin ja useammin käy niin, että keskustelukumppani pyytää vaihtamaan kielen englanniksi. Kansainvälisempään suuntaan ollaan siis menossa; siitä huolimatta olen sitä mieltä, että suomella pärjää tuossa kaupungissa vielä aivan erinomaisesti. Siitä tosin ei liene mitään haittaa, jos edes muutaman sanan verran opiskelee sitä venäjääkin - ja ainakin kyrilliset kirjaimet on hyvä osata.

Palaan vielä hetkeksi tuohon Mårdin kirjaan. Matkaoppaana se on jo hieman vanhentunut. Siitä huolimatta suosittelen sitä hankinnaksi kaikille Viipurista kinnostuneille. Uutena sitä ei enää saa, mutta antikvariaateissa ja kirpputoreilla kannattaa uhrata muutama hetki hyllyjen penkomiseen, jos vaikka kävisi tuuri. :)

Viipurin linna 1.7.2015

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti