perjantai 17. heinäkuuta 2015

Ensimmäinen "kotiseutumatkani" Johannekseen

Kalastajia (ja heidän kissansa) Itämeren rannalla Johanneksen kirkonkylässä
Isäni teki työnsä puolesta ns. kotiseutumatkoja eläkeläisten  täyttämien bussien mukana joskus 1990-luvulla. Tuohon aikaan en ymmärtänyt yhtään, miksi joku viitsii lähteä katsomaan "ei-mitään" johonkin jossa joskus on ehkä ollut jotain, kun maisemakin on joka tapauksessa muuttunut vuosikymmenien saatossa. Enpä olisi voinut olla pahemmin väärässä. Ehkäpä ikääntyminen on tuonut minulle järkeä päähän tai ainakin kiinnostuksen omia juuriani kohtaan, ja niinpä joudun nyt toteamaan käyneeni tuollaisella matkalla (vihdoin)  itsekin. Ja ihan turistina enkä mitenkään työn puolesta. Ja että aion tehdä näitä reissuja vielä useampiakin.

Kirkonkylää hotelli Lokin ikkunasta nähtynä.
Kävimme alkuviikosta ystäväni Tommi Nummelinin kanssa jälleen kerran valokuvausmatkalla nykyisen rajan takana. Tällä kertaa tutustuimme ensin Johannekseen (nyk. Советский) ja sen Kaijala-nimiseen kylään (nyk. Токарево). Tätä matkaa olin suunnitellut pitkään, ja haaveillut tekeväni jo kolmena edellisenä kesänä. Kun tilaisuus nyt vihdoinkin koitti, niin samalla tutustuimme pintapuolisesti myös muuhunkin osaan eteläistä Karjalan kannasta. Kahden päivän tutustumismatkallamme päädyimme peräti Kronstadtiin saakka.

Kuten olen jo aiemmin maininnut, on Viipuri minulle hyvin tuttu kaupunki. Sen hotellit myös ovat tulleet tutuiksi. Vain 15 kilometrin välimatkasta huolimatta päädyimme tällä kertaa kuitenkin käyttämään paikallisia palveluja, ja Johanneksen kirkonkylän keskustassa toimiva, suomalaisten sinne rakentama hotelli Lokki toimi majapaikkanamme. Tämän hotellin voidaan todeta olevan ainakin näin turistin silmin koko paikkakunnan keskus; sen seinien sisäpuolelta löytyy yökerhon, ravintolan, baarin ja majoitustilojen lisäksi myös lukuisa määrä erilaisia pikkuliikkeitä (kuten vaikkapa parturi ja hieroja). Kahden hengen huone maksoi meille aamupaloineen yhdeltä yöltä yhteensä 2100 ruplaa, eli nykyhintatasolla reilut 30 euroa. Hintaan kuulunut aamiainen tosin ei ollut kauhean kaksinen - kaikella kunnioituksella. Huoneet joka tapauksessa olivat ihan siistit.

Kirkonkylä eli Vaahtola on pieni "kaupunkityyppinen taajama" (Neuvostoliiton-aikainen ihan virallinen termi). Jos sen kokoa nyt lähtisin analysoimaan kävelyretkiemme perusteella, niin Suomen puolelta esimerkiksi Joutsenon kirkonkylä voisi käydä hyväksi vertailukohteeksi (Joutseno tosin ei ole meren rannalla). Johanneksen kirkonkylällä on joitakin kauppoja, apteekkeja ja ravintoloita, sekä jokunen pikaruokaparakki ja kioski. Myöhään illalla ei ainakaan arkipäivisin juuri mikään paikka ole auki, busseja ei kulje eikä takseja näy, joten voidaan todeta puhuttavan ennen kaikkea nukkumalähiöstä. Tämä kommentti siis siitäkin huolimatta, että OAO Vyborgskaja Tselljuloza (entinen Hackmannin selluloosatehdas) työllistää melkein kolmanneksen nykyisen Johanneksen työväestöstä. Iltakymmenen jälkeen ruokaa ei kuitenkaan saa yhtään mistään, ja viimeisin aukioleva baarikin (Sheriff) sulkee ovensa kahdelta. Eikä sielläkään ole silloin ketään (muita) ollut enää moneen tuntiin.

Kun tutustuu uusiin paikkoihin, on nykytekniikka suureksi avuksi. En yleensä kauheasti mainosta mitään ohjelmia, mutta nyt on pakko kehua hieman Sportstrackeria. Kamera kaulaan, Sportstracker päälle ja menoksi. Jälkikäteen saa analysoitua kuljetun reitin, mutta samalla ohjelma toimii myös navigaattorina. Toisin sanoen eksymään ei pääse, jos ei nyt ihan mahdottomiin paikkoihin päädy. Ei siis edes Venäjällä. :)

http://www.sports-tracker.com/
 

Kaijalan kylä


Suunnilleen näiltä jalansijoilta pitäisi Kososten asuttaman "Alatalon" näkyä. 
Sitä en osaa (vielä) sanoa, onko se jokin kuvassa näkyvistä rakennuksista vai 
onko koko taloa enää edes olemassa.
Kaijala oli ennen sotia Johanneksen suurin kylä ja siellä asui noin 1000 ihmistä. Oman sukuhaarani kantaisä muutti sinne 1600-luvulla, josta lähtien sukupuumme on tarkoin dokumentoitu. Näin ollen jo tällä ihan ensimmäisellä vierailullani Johannekseen minun oli mielestäni pakko käydä tutustumassa myös Kaijalaan.

Tutustuin jo etukäteen mm. Kaijala-kirjaan, joka esittelee kylän kaikki talot (tilanne ennen sotia). Niinpä minulla oli tarkka käsitys siitä, mihin päin kylää haluan mennä. Hieman epävarmaa oli se, että onko sama talo ollut sukupaikkana jo 1600-luvulta lähtien, mutta ainakin 1840-luvulta lähtien on "Alatalo" Rokkalanjoen varressa ollut sukulaisteni isännöimä. En ole ihan varma siitäkään, onko juuri tuo kyseinen talo enää olemassa, mutta Sportstrackerin ohjaamana päädyin ainakin hyvin lähelle sitä. Otin mahdollisimman paljon valokuvia niin, että vielä elossaolevat aidot johannekselaiset voisivat kertoa ja tunnistaa minulle nämä paikat hieman varmemmalle pohjalle.

Kaijalan pohjoispuolta 14.7.2015
Kylä itsessään oli hyvin mieltäjakava kokemus. Rokkalanjoen pohjoispuoli oli aivan rehellisesti todeten erinomainen esimerkki neuvostolähiöstä, ja siellä oli myös hylättyjä ja jopa luhistuneita betonitaloja. Eteläpuolella taas oli omakotitaloja tai mökkejä, sekä hauskana yksityiskohtana kaksi kauppaa. Ensimmäisen nimi vapaasti suomennettuna oli "Kauppa" ja toisen "Kauppa n:o 2" :-)

Kaijalan kylästä oli Wikipediassa olemassa artikkelinkirjoituspyyntö, ja Tommi Nummelinin kanssa päätimme siihen nyt vierailumme jälkeen reagoida. Aika näyttää, mitä tästä vielä syntyy, mutta aloitimme joka tapauksessa tietosanakirja-artikkelin laatimisen niillä tiedoilla ja lähteillä, joita meillä oli käytettävissämme. Projektin etenemistä voi seurata tästä linkistä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Kaijala

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti