sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Päivitys Turusta

Suomalaisten valokuvakeskusten läpikäynti jatkuu päivityksellä tekstiin vuodelta 2009.

Vierailin tänään Turussa jo neljännen kerran neljän päivän aikana, ja mahdutin tiukkaakin tiukempaan matkaohjelmaani vierailun uusiin tiloihin muuttaneeseen valokuvakeskus Periin. Vaikka etäisyys ydinkeskustasta onkin hieman suurempi, niin tilat Aurajoen rannassa, kaupunginteatterin kainalossa sijaitsevan Wäinö Aaltosen museon yhteydessä ovat nappivalinta. Ympäristö mahdollistaa varmasti hulvattoman poikkitaiteellisen toimintaympäristön, ja kävijämäärien kasvussa lienee ollut selkeä kasvu muuton jälkeen. Jos uusista tiloista jotain negatiivista täytyy hakemalla hakea, niin pyörätuolilla tai lastenvaunuilla ei Periin edelleenkään ole asiaa.

Yleiskuva Valokuvakeskus Perin huhti-toukokuun 2015 näyttelystä...
Valokuvia siis tuolla katonrajassa.
Tänään, tarkemmin ottaen vielä 10.5.2015 asti esillä on Mari Mäkiön näyttely (Eräs) elämä. Vuonna 1982 syntynyt Mäkiö valmistuu tänä keväänä taiteen maisteriksi pääkaupunkiseudulla toimivasta Aalto-yliopistosta valokuvataiteen osastolta, ja tämä näyttely on hänen maisterintutkintonsa taiteellinen osuus.

Näyttelyyn on tilattu sisältöä kuudelta muultakin henkilöltä - runoilijasta salapoliisiin. Näyttelyyn liittyy myös löydetyn kuvamateriaalin pohjalta tehtyyn taiteeseen liittyvä keskustelutilaisuus, joka pidetään sunnuntaina 10.5. klo 14 Perissä. Siellä varmaankin selitetään paremmin se, mistä tässä näyttelyssä on kysymys...

Edellisessä kuvassa näkyvän sermin /
väliseinän takana näytti tältä.


Joku ilkeämpi ihminen voisi väittää, että
nyt on tila tyhjää täynnä... ;)
Pidän itseäni yleensä poikkitaiteellisena, avarakatseisena ja valokuvankin osalta monipuolisena. Tällä kertaa jouduin kuitenkin toteamaan tästä näyttelystä, että nyt ammutaan yli minun käsityskykyni - ja vieläpä korkealta. Tämän voi käsittää jopa kirjaimellisesti, koska näyttelykuvat olivat pieniä ja ne oli ripustettu katonrajaan. Olen itse yli 190cm pitkä, enkä nähnyt niitä kunnolla. Voin vain kuvitella, millaisen elämyksen nuo kuvat olisivat tuottaneet ala-asteikäisille lapsilleni, jos he olisivat olleet mukana. No - nuo valokuvat eivät olleetkaan taiteilijan itsensä kuvaamia, vaan kuolleen, ventovieraan miehen kotialbumeista poimittuja. Kuvien oheen seinille oli laitettu esille jokunen kirjoitus - mutta edellämainittujen ulkoistettujen sisällöntuottajien toimesta. Taiteilijan omaa käsialaa oli ilmeisesti vain gallerian ulkopuolella oleva kollaasi albumeiden alkuperäisestä sisällöstä (joka toimii myös julistekuvana), sekä peränurkkaan piilotettu videoesitys.

Kalle Väänäsen mainiossa Koulukaskuja-kirjassa kerrotaan Mikkelin lyseossa 1800-1900-luvuilla toimineesta naisopettajasta, joka opetti saksaa ja ranskaa:

Julia Loenbom oli mukavuuteen taipuva, hyväntahoinen, valoisa rouva, joka ei käyttänyt tuntejaan ylen intensiivisesti. Lehahtaessaan luokkaan hajuvesineen hän toi tuulahduksen länsimaisesta vanhasta kulttuurista. Hän oli esittänyt lausuntaa aikaisemmin kaupunkilaisten juhlissa, mutta kun hän tunnilla deklamoi ja se herätti outoudellaan jossakin hilpeyttä, tyrmättiin tämä huomautuksella:

Peri sijaitsee Wäinö Aaltosen museon
kahvion yläpuolella. Tyylikkäät tilat.
- Sine et ymmärrä taidetta, sine olet raakampi kuin markkinadränki.

Koska Audiovisuaalisen kulttuurin edistämiskeskus ja Taiteen keskustoimikunta ovat Mari Mäkiön näyttelyä tukeneet, se on taiteeksi tuomittu ja taiteena se pysyy. Eivät minun meriittini riitä kyseenalaistamaan tätä, enkä edes halua leimautua ainakaan nihilistiksi. Mutta se on pakko todeta, että pääsimme tänään vaimoni kanssa raapustamaan toukokuun ihan ensimmäiset nimikirjoitukset vieraskirjaan. Ilmaisesta sisäänpääsystä huolimatta (pisteet siitä) näyttely ei muutenkaan ole kerännyt kovinkaan runsaslukuista katsojakuntaa; en tosin osaa arvioida sitä, onko se ollut edes tarkoituskaan.

Oma vaatimaton mielipiteeni kuitenkin on, että tällaisilla näyttelyillä vieraannutetaan se ns. suuri yleisö valokuvasta ja varsinkin ns. valokuvataiteesta. Siitä huolimatta tulen itse vierailemaan Perissä vielä tulevaisuudessakin. :)


Wäinö Aaltosen museo Itäisellä rantakadulla. 

Sisäänkäynti Periin on samasta pääovesta kuin varsinaiseen museoonkin. Kokemuksesta suosittelen tutustumista myös museon päänäyttelyyn, vaikka se maksaakin muutaman euron.

Pelkkä Perin-käynti on maksuton. (y)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti