sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Junioreiden valmentaja- ja ohjaajakoulutus sai kamppailulajit yhteistyöhön

Julkaistu Judo-lehdessä 2/2015


- Tätä on sitten odotettu, hehkuttaa judoaktiivi Katri Maijala. Alkamassa on lähijaksojen viimeinen päivä, joka on lähes kokonaan omistettu lajikohtaisille harjoituksille.

Poikkibudollinen alkujumppa 14.3.2015
- Vihdoinkin päästään tatamille!

Kamppailulajien yhteinen juniori- valmentaja- ja ohjaajakoulutuksen kakkostason koulutus järjestettiin tänä keväänä ensimmäistä kertaa tässä muodossa. Pajulahden urheiluopistolla maalis-huhtikuussa vietettyjen kahden lähijakson lisäksi kurssilaiset saivat aimo annoksen esi- ja välitehtäviä; tätä kirjoitettaessa jäljellä on vielä lopputyö. Lopullinen tavoite on se, että koko valmentaja- ja ohjaajatutkinnon kakkostaso on kaikilla suoritettuna syyskuun loppuun mennessä.

Poikkibudollista analyysiä:
Judopuvun ja taekwondopuvun materiaali
ja rakenne ovat aivat toisenlaiset.
Molemmat kuvan puvut ovat siis
sellaisia, että ne kelpaisivat kansainvälisiin
arvokisoihin.

Vertailua tekemässä lähijakson kämppä-
kaverukset Sami Järvinen ja Joni Ohtonen.
Koulutus oli suunnattu etenkin noin 10-14-vuotiaiden kanssa työskenteleville kamppailulajien ohjaajille, ja siihen osallistui lähes 40 junioriohjaajaa. Vaikka kamppailulajien suuri kirjo tuntuikin etukäteen vähän oudolta ajatukselta näin maalaistollon silmin, on pakko myöntää, että juuri "poikkibudollisuus" loi parhaat edellytykset koulutuksen onnistumiselle. Täsmälleen samat ajatukset mietityttävät jokaisen lajin parissa työskenteleviä; nuorten kanssa tulee vastaan paljon sellaisia kysymyksiä, jotka eivät ole ollenkaan lajisidonnaisia. Levon ja ravinnon merkitys, seuraharjoitusten merkittävyys muuhun liikuntaan suhteutettuna ja harjoittelun ikäsidonnaisuus ovat hyviä esimerkkejä asioista, joita joudutaan pohtimaan kaikissa junioritoimintaa tekevissä seuroissa lajista riippumatta.

Muina esimerkkeinä kaikkia lajeja yhdistävistä pohdiskeluista ovat vaikkapa leirien merkitys ympäristön muuttumisen, harjoitteluolosuhteiden vaihtuvuuden, virikkeiden ja laajemman osanottajajoukon kautta. Tai vaikka vyön värin tummenemisen nopeuden analyysiä motivoivana tekijänä tai jopa lajin leviämisen nopeuden kannalta. (Olipa hienosti sanottu.)

Nykyaikainen välikoe: älypuhelimilla ja tableteilla kisataan siitä,
kuka vastaa 1) nopeiten ja 2) vähiten väärin.
Yhteisten kysymysten lisäksi naapurilajeista löytyi myös yllättävänkin yhteensopivia tekniikoita ja harjoituksia. Omaksi suosikikseni nousi taekwondolaisten esittelemä lyönnin ja sen torjunnan yhdistelmä. Testasin sitä myöhemmin oman seuran junioreilla otetaistelun nimellä - ja täydestä meni! Lisää merkitystä koulutukselle toi sekin, että osa mukanaolleista lajeista oli vasta perustamassa omaa junioritoimintaansa, toiset taas rakentamassa sitä paljon kaivattua jatkuvuutta. Oma näkemykseni on, että tämäkin "vastakkainasettelu" oli vain eduksi kaikille osanottajille. Ainakin itsestäänselvyyksinä pidettyjä asioita oppii terveellä tavalla kyseenalaistamaan, kun ne näkeekin toisten kautta tavoitteina.

Mitä tulee koko koulutuksen onnistumiseen, niin toki aina jotain pientä parannettavaakin jää varsinkin ensikertalaisilla. Esimerkiksi toinen lähijakso oli sijoitettu samaan viikonloppuun kahden judokilpailun kanssa, ja niinpä monet judo-ohjaajat joutuivat siis olemaan poissa omien junioreidensa viereltä jopa heidän ensimmäisistä kilpailuistaan. No, onneksi Pajulahden tietoliikenneyhteydet mahdollistivat edes reaaliaikaisen tulosseurannan; silti ohjaajien läsnäolollekin olisi varmasti ollut kysyntää. Minun mieleeni tämä koulutuskokonaisuus palautti jälleen kerran myös sen, kuinka tärkeää onnistunut tiedotus on ihan kaikessa toiminnassamme. Tällä kertaa näin motivoitunut porukka toki kaivoi kaipaamansa tiedot esiin vaikka väkisin, mutta asiaan kannattaa kiinnittää huomiota tulevissa koulutuksissa. Tiedotuksen merkitystä ei vain voi aliarvioida.

Uusi koulutus- ja nuorisopäällikkö aloitti työnsä


Valmentaja- ja ohjaajakoulutuksen tärkeimpiä harjoituksia lienevät
ne valmentaja- ja ohjaajatyöhön suoraan liittyvät.

Toisen lähijakson sunnuntai oli lähestulkoon lajikohtaista. Nummelan
Judoseura ry:n Sami Järvinen esittelee porvoolaisen Shirokawa ry:n Anni
Westerbergin
kanssa seoi-nage-heittojen tehokasta horjutusta.
Lajipäivän harjoituksissa esittäytyi Suomen Judoliiton uusi koulutus- ja nuorisopäällikkö Petteri Luukkainen, joka samalla veti ensimmäisen koulutuksensa tässä tehtävässä. Rauhallisella tyylillään hän veti lajikohtaiset osuudet tarjoillen samalla juuri judoon sopivia näkökohtia koulutuksen pääasioista. Lisäksi saimme hyviä neuvoja erityisesti kehonhallintaliikkeisiin ja nopeutta ja voimaa koskeviin oheisharjoitteisiin. Niitä oli jopa niin paljon, että kaikkia ei ehditty käydä edes läpi - loput jaettiin monistettuna luettelona.

Lajipäivään kuului myös ohjausharjoituksia, olihan kyseessä ohjaajakoulutus. Tällä kertaa harjoitukset vedettiin läpi niin, että kohderyhmä (eli "ne muut kurssilaiset") eivät esittäneet junioreita, vaan ryhmätyöt purettiin läpi ennemminkin vertaisperiaatteella. Mielestäni tämä toimi hyvin. Kaikilla osallistujilla oli kuitenkin jo vankkaa taustaa ohjaajina, ja voitiin panostaa itse asiaan.

Viisi tuntia tatamilla tuntui kuitenkin jokaisessa nivelessä jo kotimatkalla, ja iltaan mennessä olin löytänyt itsestäni taas kerran ihan uusia lihaksia (jotka olivat nyt kipeänä). Lisäksi olen melkein varma, että tiedän nyt, mitä eroa on ITF- ja WTF-Taekwondolla!

Judoliiton uusi nuoriso- ja koulutuspäällikkö Petteri Luukkainen
veti toisen lähijakson aikana ensimmäiset koulutuksensa tässä
tehtävässä. Hänellä oli paljon hyviä vinkkejä mm. junioreiden
kehonhallinta- ja voimaharjoitteluun.
Mukana olleet lajit:

- Aikido
- Judo
- Karate
- Krav maga
- Nyrkkeily
- Taekwondo (ITF)
- Taekwondo (WTF)
- Taido

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti