keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Judo yhdistää

Osaamista ja edistymistä mitataan vyökokeissa, joita ottavat vastaan korkea-
arvoiset judokat Suomen Judoliiton koulutuksella ja valtuutuksella.

Juniorit suorittavat varsinaisten vöiden lisäksi natsoja, eli punaisia raitoja
vyöhönsä. Natsoilla erotetaan juniorit myös mm. kilpailuissa; heille ei saa
tehdä esimerkiksi kuristuksia eikä lukkoja.
Judo on itsepuolustus- ja kamppailu-urheilulaji, jota pidetään yhtenä kansainvälisesti suosituimmista laatuaan.

Lajin kehitti japanilainen Jigoro Kano, joka perusti 1882 oman koulunsa Tokioon. Kanon opit pohjautuivat perinteisiin japanilaisiin taistelumenetelmiin (jiu-jitsu), joista oli riisuttu pois sellaiset tekniikat ja otteet, jotka olisivat tarpeettomasti lisänneet kamppailijoiden loukkaantumisriskiä. Kano lisäsi lajiin myös moraalisia tavoitteita, kuten mahdollisimman yhteishyödyllisen asenteen (= kaikkia hyödyttävän yhteistyön) ja toisaalta rakentavan itsekurin ja kohteliaisuuden vaatimuksia. Keskitytään aina siihen, mikä on tärkeää, ja siihen keskitytäänkin sitten mahdollisimman täydellisesti.

Kyösti Korpiola ja Timo Korpiola avaavat tätä kirjassaan Judo – tie mustaan vyöhön (Tammi 2010) kertomalla muun muassa:

Jokaisen judokan moraalisena periaattena tämä laajenee käsittämään kaikki ihmiset, koko ihmiskunnan. Tällöin judon harjoitusperiaatteita ja judon toimintatapoja sovelletaan rakentavasti jokapäiväiseen elämään. Oikea judoka on hyvä kansalainen, joka kantaa vastuuta itsestään ja yhteisöstään.

Judokan harjoittelun pitää edistää paitsi omaa mahdollisimman tehokasta taitojen oppimista, myös harjoitusparin ja kaikkien judokoiden kunnioittamiseen perustuvaa tukemista. Harjoittelussa vältetään kaikkia vammoja, eikä ketään alisteta henkisesti tai fyysisesti.

Judo on monipuolinen urheilulaji. Jo pelkästään oikealla tavalla tapahtuvan kaatumisen eli ukemin hallitseminen on taito, jonka pitäisi olla yleissivistystä varsinkin Suomen talven liukkailla jalkakäytävillä. Kuinkahan monta ranne- ja lonkkamurtumaa etenkin vanhusten parissa voitaisiin vuosittain välttää, jos kaikki osaisivat tehdä ukemin hyvin? Kuntoilun näkövinkkelistä voidaan todeta myös, että judossa joudutaan tekemisiin sekä aerobisen että anaerobisen liikunnan kanssa. Voima, nopeus, tekniikoiden hallinta ja reaktiokyky ovat kaikki tärkeitä ominaisuuksia menestyvälle judokalle. Muuten lajin osalta voidaan todeta esim. monipuolisen kehonhallinnan olevan jopa peruste harrastamiselle. Ero monien erilaisten heittojen (ja niihin liittyvien jatko- tai vastaheittojen sarjojen), sidontojen (ja niiden rikkomisen), kuristusten ja käsilukkojen osalta on niin suuri, että judon harrastaja joutuu säännöllisesti rasittamaan melkein kaikkia lihaksiaan. Huom: Juniori-ikäisiltä kuristukset ja erilaiset lukot ovat kiellettyjä; ne liittyvät siis vasta aikuisiin ja jo pidempään judoa harrastaneiden harjoitteluun.

Judo ei ole sattumalta noussut nykyiseen asemaansa kamppailulajien joukossa. Asemaa on rakennettu tietoisesti ja pitkäjänteisesti. Jo lajin alkuvuosina 1880-luvulla Jigoro Kanon oppilaat menestyivät merkittävän hyvin Tokion poliisivoimien järjestämässä aseettomien itsepuolustuslajien kilpailussa, ja sen johdosta judo levisi Japanissa nopeasti niin poliisivoimien, kuin armeijan ja jopa koululaistenkin vakituiseen käyttöön. Kansainvälisesti tarkastellen judo on ollut olympialaji Tokion-kisoista 1964 lähtien, ja jo paljon ennen tätä (vuodesta 1909 aina kuolemaansa 1938 asti) Jigoro Kano oli toiminut kansainvälisen olympiakomitean jäsenenä. Hän oli ajanut judoa olympialajiksi jo tuolloin.

Harjoittelu ja kilpaileminen


Judo on laji, jota voivat harrastaa melkein kaikki. Itse sanoisin, että ihan kaikki. Lapsille ja ikäihmisille on omat harjoitusmetodinsa, nuorille ja aikuisille laji sopii mitä monipuolisimmaksi urheilulajiksi, ja huippu-urheiluksi se kehittyy viimeistään aktiivisen kilpailemisen myötä. Aisti- ja liikuntarajoitteisille on omat sovelletun judon ryhmänsä, ja ns. kansanmiehillekin laji sopii vähintäänkin perusjumpan tasoiseksi kuntoiluksi. Fyysisen rasituksen ja teknisten taitojen lisäksi judokan kehittymiseen liittyy aina myös henkinen puoli. Mistään uskonnollisesta ei tämän lajin osalta ole kyse, vaan mielen hallinta liittyy asioihin kuten keskittyminen, pitkäjänteisyys, itsekuri, huolellisuus, kohteliaisuus ja jopa tietyn asteinen nöyryys (ei kuitenkaan nöyryytys).

Oikeaoppinen judon harrastaja eli judoka ei koskaan ole ylimielinen. Korkeakaan vyöarvo ei estä kunnioittamasta muita. Olen itse yrittänyt käyttää elämässäni, eli kaikessa muussakin tekemisessäni oppina ja esikuvana Max Jensenin kertomaa tarinaa kirjassaan Judo (Tammi 1972, neljäs painos vapaasti lainaten):

Jos olet kuitenkin loukkaantunut niin, ettet voi harjoitella, niin älä varomattomasti aloita liian aikaisin, ettet vaaranna koko myöhempää harjoitteluasi. Käy kuitenkin katsomassa muiden harjoittelua, alempienkin vöiden. Kyuzo Mifunenkin (10. asteen musta vyö) sanotaan menneen oppimismielessä seuraamaan valkoisten vöiden harjoittelua.

Kovuus itseä kohtaan ei merkitse sitä, että olisi oltava kova muita kohtaan. Tarpeetonta toisen vahingoittamista on vältettävä. Erityisesti heikompia ja aloittelijoita judoka kohtelee heidän voimiensa ja kykyjensä mukaan. Tiettyjä otteita judoka ei käytä aloittelijoihin ollenkaan.

Monet judoharrastajat panostavat kilpailemiseen (shiai). Perinteistä judo-oppia ylläpidetään myös ennaltamäärättyjen liike- ja tekniikkasarjojen kokonaisuuksien (kata) muodossa. Jos tarkastellaan harrastajien mielipiteiden kirjoja, voidaan todeta näitä kahta pidettävän jopa toistensa vastakohtina. Näin asia ei ole. Nykyisen määritelmän mukaan judo on kamppailu-urheilulaji, jossa kilpaileminen on linjattu merkittäväksi osaksi - mutta ei kuitenkaan pakolliseksi osaksi harrastusta. Kata on tärkeä osa lajin historiaa ajalta, jolloin Internetiä ei ollut ja kirjatkin olivat ylellisyystuotteita. Vaikka nämä liikekokonaisuudet ehkä välillä tuntuvatkin vähän työläiltä ja jopa byrokraattisilta, ne kuitenkin muodostavat pohjan koko lajin harrastamiselle.

Judo sopii kaikenikäisille. Alusta asti tärkeä osa-alue on kamppailu.
Lopuksi palaan vielä judon perusperiaatteisiin rakentavasta itsekurista sekä jo aiemmin lainaamaani Max Jensenin kirjaan. Sieltä löytyy nimittäin toinenkin lempiajatuksistani, jota ohjetta olen pyrkinyt noudattamaan aina tarvittaessa:

Toinen judon tunnuslauseista on jo alusta lähtien: ole kova itseäsi kohtaan. Jos sinusta tuntuu vaikealta nousta kello kuudelta aamulenkille, pakota itsesi kymmenenä aamuna peräkkäin kello viideltä lenkille. Kymmenen peräkkäisen kerran jälkeen tuntuvat pari kertaa viikossa tapahtuvat kello kuuden lenkit lastenleikiltä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti