lauantai 18. huhtikuuta 2015

Kaakkois-Suomen Valokuvakeskus täytti 10 vuotta

Olen yhä useammin ihmetellyt sitä, miten aika rientää. Varsinkin lasten syntymän aikoihin on ihan selvästi joku painanut minulta jonkin sortin pikakelausnapin alas. Viimeisin muistutus ajan nopeasta juoksemisesta oli se, että Kaakkois-Suomen Valokuvakeskus ry:n perustamisesta tuli 3.4.2015 kuluneeksi tasan 10 vuotta. Vielä hurjempi ajatus on se, että itse idean syntymisestä tulee kesällä kuluneeksi 17 vuotta - idean syntyessä olin siis itse 19-vuotias, joka selittää tämän järkytykseni näitä vuosia nyt ynnätessäni...;)

Uuden gallerian avajaisvieraita Pihatossa 7.1.2015
10 vuodessa on ehtinyt tapahtua paljon, kuten valokuvakeskuksen virallisesta historiastakin on todettavissa. Alkuperäinen ajatus oli se, että Lappeenrantaan tuodaan hyviä näyttelyitä sen sijaan, että valokuvasta kiinnostuneiden lappeenrantalaisten olisi käytävä Helsingissä (tai vähintäänkin Mikkelissä) varta vasten. Tämän tavoitteen voidaan todeta toteutuneen täysin! Toki paljon on vielä kokemattakin, kuten Pentti Sammallahti, Pekka Luukkola ja Arno Rafael Minkkinen. Paljon on kuitenkin myös nähty.

Olen itse käynyt katsomassa kaikki näyttelyt ja suurimman osan niistä moneen kertaan, ja näyttelyiden asettaminen parhaimmuusjärjestykseen on aivan mahdotonta. Mutta jos jotkin näyttelyistä nyt pitäisi nostaa ylitse muiden, niin ainakin Matti A. Pitkänen, Caj Bremer, Stefan Bremer, Timo Kelaranta, Jérôme Demuth ja Esko Turkkila olisivat listalla. Ketään muita siis yhtään väheksymättä.

Yritin ottaa oppia Matti A. Pitkäsestä ja hänen näyttelystään 2009.
- Oli syytäkin; Pitkänen oli herrasmies.
Valokuvakeskuksen ensimmäinen galleria sijaitsi Lappeenrannan opiskelija-asuntosäätiöltä vuokratussa kahden huoneen kellaritilassa Snellmaninkadulla. Idea oli se, että paikalliset ja nuoret valokuvaajat saivat pääasiassa käyttöönsä pienemmän galleriahuoneen; suurempaan sijoittui suunnilleen samaa tyylisuuntaa edustava, asemansa jo vakiinnuttanut taiteilija muualta Suomesta tai jopa kauempaa. Näyttelyt vaihtuivat kerran (kalenteri-)kuukaudessa, ja tuo kahden näyttelyn periaate oli voimassa niistä lähes kaikkien osalta. Omasta mielestäni tämä periaate oli erittäin toimiva, ja samaa mieltä tuntuivat olevan paikallisen päälehden Etelä-Saimaan kriitikotkin. Pienen gallerian "nuoren" tai "paikallisen" taiteilijan vastine ei silti useinkaan ei jäänyt (ainakaan selvästi) kakkoseksi suuren gallerian päänäyttelylle.

Tommi Norjassa 1998
Ville Norjassa 1998
Varsinkin alkuvuosina oli tyypillistä, että näyttelyvieraat valittelivat sitä, miten vaikeaa galleriaan oli löytää. Mutta se tuli moneen kertaan todistetuksi, että kaikki jotka sinne löysivät ensimmäisen kerran, löysivät toisella kertaa tiensä jo todella helposti. :)

Jotain eroakin alkuvuosiin on syntynyt. 10 vuotta sitten alueellisilta valokuvakeskuksilta edellytettiin nimenomaan alueellista toimintaa. Niinpä näyttelyitä, kuva- ja luentoesityksiä, valokuvamaratoneja ja muita tapahtumia järjestettiin säännöllisesti Kaakkois-Suomen muissakin kunnissa (erityisesti Etelä-Karjalassa). Nykyään lähes kaikki Suomen 10 valokuvakeskusta toimivat pääosin vain omissa tiloissaan. En osaa ottaa kantaa siihen, onko tämä hyvä vai huono asia; työmäärissä ja kustannuksissa toki säästetään, mutta toisaalta vaihtelu myös virkistää. Mielestäni varsinkin näyttelyvierailut edistävät valokuvan etua mitä suurimmissa määrin oltiin vierailulla sitten pienellä tai suurella paikkakunnalla!

Pyöreät vuodet ja niihin liittyvät muistot ansaitsevat aina vähän hehkutusta, ja niinpä saatan tähän aiheeseen palata vielä jatkossakin. Nyt kuitenkin toivotan paljon onnea 10-vuotiaalle valokuvakeskukselle - olkoot seuraavat 10 vuotta ainakin yhtä hyviä! Nimittäin, siihen 10 vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna valokuvalla menee Etelä-Karjalassa nykyään vallan mainiosti - se on varma, kuin tauti. (y)

Vuonna 1998 olin hullaantunut ortokromaattiseen mustavalkofilmiin. Hamningbergin karut kuumaisemat sopivat sille erittäin hyvin.

Mustavalkokuvat ne vasta ovat jotain. Harmaasävyt sen sijaan ovat aivan yliarvostettuja. ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti