sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Tällainen ol Viipuri tänään

Hotelli Victorian aulabaari sunnuntai-iltana 22.2. noin puolilta öin
Olen jo kauan haaveillut kirjoittavani Viipurista Viipurissa. Tässä nyt olen; hotelli Victorian aulabaarin ainoana asiakkaana.

Ulkona on loskasää ja suurten ikkunoiden äärellä fiilis on vähän sama kuin joskus Turun Börsissä: Minäpä olen täällä sisällä, ja nuo muut tuolla ulkona. ;) Näin iltasella (kello on täällä jo yli puolen yön, mutta Suomen aikaa eletään siis noin kymmeneltä illalla) juuri tämä aulabaari on kaupungissa tietääkseni ainoa paikka, jossa voi nauttia illasta ilman kohtuutonta taustameteliä. Jos on vaikkapa kaveriporukalla liikenteessä, niin tähän aikaan enää vain täällä voi keskustella huutamatta.

Sivumennen todeten: aika hauska tuo talvinen aikaero. Tästä on meille kotiovelle alle 50km matkaa, ja aikaeroa siis todellakin kaksi tuntia!

Hotelli Victoria sijaitsee kauppatoria (ja -hallia) vastapäätä
Viipurin hotelleista Victoria kauppahallin kainalossa on rakennuksena uusin, mutta myös hotellina kallein. Tämä yö kustansi minulle 4100 ruplaa, joka tämän päivän kurssilla (68,50 ruplaa oli yksi euro Rättijärvellä) tarkoittaa alle 60 euron kustannusta. Muut hotellit ovat vielä halvempia - mutta olen tähän Victoriaan mieltynyt. Ainakin, jos matkustan Viipuriin seurueessa, johon kuuluu naisia, on Victoria ykkösvalinta - Kaupungin ainoa ilmastoitu hotelli (joka varsinkin kesähelteillä on merkittävä etu). Ja vartioitu parkkipaikka kuuluu hotellihuoneen hintaan. Hyvänä kakkosena vertailussani tulee Hotelli Viipuri (Karjalankadulla), joka tietääkseni toimi hotellina jo ennen sotia nimellä Knut Posse. Hotelli Viipurin vanhat, paksut kiviseinät tasoittavat nekin lämpötilaa hyvin, mutta - luvalla sanoen - lämmin käyttövesi haisee siellä joskus pahalle (eli rikille... johtunee tavasta, jolla se lämmitetään). Mutta kyllä sekin yöpaikasta käy.

Niin paljon vanhoja rötisköjä samassa kuvassa. Suomessa näiden tilalle
olisi jo kauan sitten rakennettu betoni- ja lasihirvityksiä... Viipuri on hyvä 
esimerkki siitä, kun kaupunkikuvaa ei ole voitu kehittää! ;)
Viipuri on kaupunki, joka valloittaa kävijänsä. Keskiajalle asti juontuva historia näkyy yhä katukuvassa muutenkin kuin iskulausein. Viipurin henki on käsite, joka tarkoittaa rakastumista tähän vanhaan kaupunkiin - termi ei ole itse keksimäni, vaan sillä on pitkä historia jo Ruotsin-vallan ajalta... Mutta tunnustan: olen yksi sen uhreista. Olen tähän mennessä käynyt tässä kauniissa kaupungissa useita kymmeniä kertoja, ja aina kameran kanssa. Tuloksena on tähän mennessä ollut vasta yksi näyttely, mutta paljon muutakin on tulossa. Niin Viipurin kuin muunkin Karjalan osalta. Niin nykyisen kuin menetetynkin.

Uudisrakentamista Torkkelinkadulla vanhojen talojen keskelle
- Se on kiistämätön tragedia, että Viipuri (ja pääosa muustakin Karjalasta) menetettiin Neuvostoliitolle jatkosodan lopuksi. Jos jokin yksi positiivinen asia kuitenkin pitää hakea, niin siitä seurannut pysähtyneisyyden aika säästi kaikki nuo vanhat talot, joista yhä vieläkin pääsee täällä nauttimaan. Suomesta mokomat "rötisköt" olisi purettu pois jo 1970-luvulla (vrt. vaikka Lappeenranta tai Turku) ja rakennettu ensin tilalle betoniparakkeja ja 1990-luvulta lähtien lasilaatikoita. :P Onhan täälläkin toki purettu taloja ja rakennettu uutta, mutta mittakaava on ihan toinen. Ja ne uudisrakennuksetkin näyttävät siltä, että kuuluvat sentään tänne samaan katukuvaan klassikoiden keskelle. 
Maailman paras stroganoff 23.2.2015

(Objektiivisesti asiaa tutkien Viipuri on ollut ruotsalainen, venäläinen ja suomalainen kaupunki. Sen lisäksi täällä on tiettävästi puhuttu saksaa paremmin kuin nyky-Suomessa pakkoruotsia.)

Viipurin ruokapaikoista saatan kirjoittaa erillisen tekstin joskus myöhemmin. Tänään kävimme ystäväni Saku Hämäläisen kanssa syömässä spagetti-carbonarat ravintola Fizalis:issa (hotelli Viipuria vastapäätä, tai ainakin melkein). Palvelu oli hidasta ja annokset pieniä, mutta maku erinomainen. En siis kadu vierailua tälläkään kertaa; Imatran Rosso koki voittajansa jälleen kerran. ;) - Tuossa paikassa on näin sivumennen sanoen muitakin erittäin maittavia ruokalajeja - suorastaan gourmetia, ja suosittelenkin siellä käymistä ns. pitkän kaavan mukaan listaa hitaasti eteenpäin syöden.

Huomenna aion syödä hotelli Viipurin ravintolassa sen toisessa kerroksessa. Siellä on silloin(kin) tarjolla maailman paras stroganoff.

1 kommentti:

  1. Mukava lukea positiivista blogia synnyinkaupungista. Olen käynyt siellä muutaman kerran karjalaisten kanssa ja yksinkin autoalla 90-luvulla. Viimeisin matka tyttären kanssa kanavaristeilyllä kesällä 2016 oli meille molemmille ikimuistoinen kokemus. Asuimme Victoriassa sen yhden yön ja hotelli oli hyvä, keskustassa. Hieman tytärtä huoletti että osaankohan nyt sitä venjää kun otimme taksin Säkkijärvelle (nyk. Konradjevo) ja Vilajoelle (Baltiets) etsimään vanhempieni kotitaloja. Emme enää löytäneet, oli niin paljon uusia huviloita kkohonnut 200-luvulla) tai ehkä taksikuski ei ymmärtänyt ohjeitani. Säkkijärven kirkon (Engelin piirtämä) rauniokasa suomalaisten pystyttämän muistomerkin takana oli peittynyt korkeiden haapojen suojaan. Paras muisto jäi Kaupunginkirjaston upeasta restauroinnista. Sieltä olin 7-vuotiaana äidin kanssa käynyt lainaamassa Pekka Töpöhäntiä kun syksyllä 1943 kävin aloittamassa koulua. Se ei sitten alkanutkaan, sillä v. 1944 siviiliväestöä kehotettiin siirtymään pois kaupungista uuden sodanuhan vuoksi. Kesäkuussa alkoi sitten toinen evakkomatkoa jolta ei enää ollut paluuta. Näkemiin Viipuri, karjalaisten kaupunki.

    VastaaPoista