lauantai 7. helmikuuta 2015

Blippaus sopii kaikille


Tänään 7.2.2015 poltin pihalla papereita, joita ei oikein
muutenkaan voi tuhota yrittäjäaikaisista salassapito-
sopimuksista yms. johtuen. Blippini tältä päivältä, siis.
Olen ollut aktiiviblippaaja 1.1.2012 lähtien. Ystäväni Jussi Aalto ja Hannu Rissanen (tässä järjestyksessä) pakot^H^H^H^H^H^H yllyttivät minut siihen.

Valokuvausharrastuksella on monia erilaisia ilmenemistapoja varsinkin näin digikuvien ja Internetin aikana. Yksi taatusti aktiivisimmista on blippaus, suomennettuna kenties jotain valo(kuva)täplän tapaista, tai viittauksena digikameran piippaavaan laukaisuääneen. Ideana on ottaa joka päivä yksi kuva, joka jaetaan palvelun muille käyttäjille; jokapäiväisyys ei kuitenkaan ole vaatimus, vaan vain maksimimäärä. Myöskään kuvien julkaisun ei tarvitse tapahtua päivittäin, vaan vain kuvausajankohdalla on merkitystä. Yhteisön tyypillisimmät käyttäjät kuitenkin sekä kuvaavat että julkaisevat lähes päivittäin, ja monilla julkaistu kuva yhdistyy automaattisesti myös muihin sosiaalisen median päivityksiin (kuten Facebook tai Twitter).

Perusteet blip-harrastukselle voivat olla monenlaisia; esimerkiksi oman valokuvausharrastuksen aktivointi, uusien kontaktien luonti, muiden kuvien katselu, englannin kielen parantaminen tai vaikkapa palautteen saaminen omista kuvista. Kuten 2251 blippiä kuvannut legendaarinen muotokuvakouluttaja ja valokuvaaja Jussi Aalto kertoo:
"Olen ollut valokuvan ammattilainen vuodesta 1966 lähtien, ja viimeiset kaksi vuotta valtion taiteilijaeläkkeellä. Tämä blip-harrastus palvelee minua sormiharjoitusten tapaan, eli haluan harjoitella päivittäin, kuten muusikotkin tekevät. Näin säilytän herkkyyteni tärkeitä projekteja varten."
Blippini sukumme kesäpaikalta 16.7.2014. Tämä kuva on jo ehtinyt kerätä
useita palkintoja niin kotimaisissa kuin ulkomaisissakin valokuvakilpailuissa.
- Anteeksi, -näyttelyissä. ;)
Yritin lopettaa oman blippaamiseni 31.12.2014. Huomasin kuitenkin, etten ainakaan vielä ollut valmis siihen.

Blippaamisesta ei vielä ole tullut minulle elämäntapa, mutta "asteikkoharjoitukseni" eivät vielä sujuneet riittävän hyvin. Jokapäiväinen valokuvapäiväkirja on yllättävän dokumentaarinen. Huomaan ihan säännöllisesti katselevani kuvia vuoden, kahden- tai kolmen takaa... Ainakin painottuu se ajatus että miten aika meneekin niin nopeasti! Ja lisäksi aion tilata 100 punnan arvoisen (per vuosi) kovakantisen kuvateoksen kaikista blipeistäni. Kun varsinaiset valokuva-albumit odottelevat sitä, että joku ne täyttäisi, saa muualta teetettyä valmiin päiväkohtaisen kuvateoksen vuosistani 2012, 2013 ja 2014. :)

Tämän blipin (26.12.2012) myötä totesin
olevani vapaa "lapsuuden" valokuvaus-
traumoista.
Epätarkka, väärin valotettu, huonosti rajattu
kuva. Ja fiilis juuri se, kuin oli tuossa
tilanteessa. Ja minä julkaisin sen omissa
nimissäni. Olen vapaa kaikista estoista! ;)
Henkilökohtaisesti olen huomannut myös sen, että blippaaminen tukee kaiken muun lisäksi myös valokuvakilpailutoimintaa - tarkemmin ottaen osallistumista Fédération Internationale de l'Art Photographiquen eli FIAP:n suojelemiin näyttelyihin. Jos jokin kuva kerää jo blippinä kehuja ystäväpiiristä, sen todennäköisyys menestyä kansainvälisissä kisoissa on varsin suuri. Ja jos tähtiä, pisteitä ja kommentteja tulee ylen määrin, on todennäköisyys saada jokin palkinto jossain kisassa merkittävästi koholla.

Nyt on kuitenkin tunnustettava myös se, miksi sitten alunperin ylipäänsä ryhdyin blippaamaan. Olen aina aiemmin ajatellut niin, että yksittäiskuvien sijaan tähtään kuvasarjoihin - tarkemmin ottaen näyttelykokonaisuuksiin. En ole osannut arvostaa yksittäisiä valokuvia, olkoot miten hienoja tahansa. Halusin siis oppia ottamaan sellaisia tai ainakin päästä jotenkin sisälle siihenkin maailmaan.

Toinen peruste oli se, että kynnykseni julkaista kuvia (ainakaan digitaalisessa muodossa ja varsinkaan yksittäiskuvina) oli todella suuri. Näistä kahdesta "traumasta" halusin eroon. Aloin kuvata joka päivä ja julkaista joka päivä - yhden kuvan. 26.12.2012 koin jonkin sortin täyttymyksen: julkaisin omissa nimissäni teknisesti täysin karmean kuvan, jonka fiiliskin selvisi ennemmin "making of" -kuvasta rinnakkaisblipissä. Mutta nyt minusta tuntui hyvältä olla, kuvata ja blipata. (y)

Toinen harrastukseni, kirjoittaminen paikallislehteen Ylämaan kuulumisista, on ollut joko osasyy tai seuraus blippaukselleni. Kerran kuukaudessa Kaakonkulma painottaa ainakin aukeaman verran sisältöään Ylämaalle; yleensä minä olen se, joka tuon tilan täyttää. Vuonna 2014 kirjoittamiani tekstejä julkaistiin yhteensä 17 kpl ja kuviani ainakin 23 kpl. Näitä löytyy "ammattipuolen blogistani" jos ne nyt ketään kiinnostavat. Ainakin melkein kaikki kuvat on toki nähty myös blippeinä. :)

Lopuksi listaus minulle tärkeitä blip-tilejä Etelä-Karjala-painotuksella (tämä kuitenkin ennemmin linkkilistaksi itselleni kuin suositukseksi muille):
  • Oma blippini pikakirjanmerkein ensimmäinen tammikuuta  2012, 2013, 2014, 2015
Blippaajia Jussi Aallon valokuvanäyttelyn avajaisissa Rosfoton galleriassa,
Pietarissa 28.12.2012. Vas. Timon, (ei-blippaaja,) Lostabroad ja Darsa.
Jos joku jäi mielestään ulkopuolelle, niin listaa voidaan ehkä täydentää, jos olen samaa mieltä. Seuraan aktiivisesti lähes 200 bliptiliä. En tule luettelemaan niitä kaikkia tähän! Pidän niistä silti kaikista. :)

Ps.
Olen hulluna paitsi joulutorttuihin ja munkkeihin, myös lettuihin. Vink, vink.

2 kommenttia: