torstai 22. tammikuuta 2015

Hyötyliikuntaa ja lähiluontoa

Edit: Vilajoki tulee kuvattua ihan joka 
kerta ohikävellessä...Tässä tilanne 
aamulla 24.1.2015 noin klo 8.00
Uutisissa sanottiin, että joka päivä pitäisi kävellä vaikkapa vain 20min, jos haluaa elää vanhaksi. Mutta mitä järkeä on kävellä mihinkään ilman kameraa?!

Valokuvaajan kehityskaareen on perinteisesti kuulunut se, että viimeistään ammattilaiseksi ryhdyttäessä unohdetaan kaikki turhanpäiväinen kuvaus. Kun valokuvaus on ammatti, pitää jokaisesta merkittävästä kuvasta saada palkkio. No, toisaalta - mitenkäs se valokuvaaja sitten käy vaikkapa lomamatkalla, jos tekee samalla töitä... eli ottaa valokuvia...

No, vakavammin ottaen: En allekirjoita ylläolevia ainakaan kokonaan, vaan halusin vain provosoida. Minun mielestäni jokaisen valokuvaajan velvollisuus on dokumentoida omaa elinympäristöään. Eikä sitäkään vain ns. ohimennen, vaan säännöllisin toistoin eri vuorokaudenaikoina, eri vuodenaikoina ja eri vuosina. Määrä tuo laatua. Toteutan tätä myös itse; kuvaan jatkuvasti kaikkea sitä, mitä ympärilläni tapahtuu. Vasta jälkikäteen on nähtävissä se muutos, mikä miljöössä, ystävissä ja laajemmin ottaen koko maailmassa ympärilläni tapahtuu.

Minulla on aina kamera mukanani - tai ainakin digitaalinen sellainen. Pyrin kuvaamaan mieluummin vähän liikaa ihan turhia kuvia kuin suotta säästelemään materiaalia. Vaikka jotkin kuvat eivät ikinä päätyisi teoksina näyttelyni seinälle, on niiden dokumentaarinen arvo ainakin minulle osoittautunut korvaamattomaksi. Mutta toisin päin ajateltuna: on sekin korvaamatonta, että dokumentoi purettavia rakennuksia ja katoavaa miljöötä; liian helposti kuvaamme vain sitä, mikä on uutta.

Sain kuin sainkin poikani kiinni tänään koulumatkalta.
Lopun matkaa (n. 500m) juttelimme mukavia mm.
valokuvauksesta, judosta ja legoista. :)
Tänään pidin pidennetyn lounastauon, ja lähdin kiertotietä poikaani vastaan kouluun. Sain niin hyötyliikunnan kuin valokuvausharrastuksenkin tekosyillä korjattua sen, ettei kauniin sään johdosta pääni kestänyt olla koko päivää sisällä. ;) Kuvasin taas kerran samat kohteet, jotka melkein joka päivä kuvaan - mutta minä en koe sitä niin. Mielestäni sain tallennettua tämänpäiväisen kävelylenkkini, päivän hyvän fiiliksen, kauniin luonnonvalon, jopa pakkasen. Vaikka olen kiertänyt samaa lenkkiä lähes päivittäin jo monta vuotta, niin aina sieltä vain löytyy jotain uutta!

Vaalimaantiellä (387) on jatkuva rekkaliikenne. 2km pätkällä
laskin tänäänkin alle 12 minuutin kuluessa 15 rekkaa. Saapa
nähdä, miten uusi moottoritie (Turku-Vaalimaa)
valmistuessaan kasvattaa tämän tien liikennemääriä
entisestäänkin... :(
Oman elinympäristöni dokumentointi on viimeiset 10 vuotta tarkoittanut aika vahvaa Ylämaa-painotusta, mutta toki kuvaan aktiivisesti myös lähimmän kaupungin eli Lappeenrannan elämää. Vielä laajemmassa perspektiivissä yritän antaa osani koko Etelä-Karjalan dokumentoimisesta; niin nykyisen suomalaisen-, kuin Neuvostoliitolle luovutetun alkuperäisen kokonaisuudenkin osalta. Ylämaan ja Lappeenrannan jälkeen kolmanneksi tärkeimmäksi kaupunkikuvauskohteekseni onkin noussut Viipuri. Sinne on muuten kotioveltamme linnuntietä mitattuna lyhyempi matka kuin Lappeenrantaan... :)

Olen avannut toisen blogin ammatillisista kuvaus- ja kirjoitustehtävistä. Sisältö tulee kasvamaan myös menneiden tapahtumien osalta sitä mukaa, kun minulla kiinnostusta riittää:
http://www.ylv.fi/

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti