perjantai 17. heinäkuuta 2009

Valokuvamatkalla Turussa

Julkaistu Positiivissa 3/2009

Saimaan kameraseuran edustusto teki heinäkuun puolivälissä jälleen retken maakuntarajojemme ulkopuolisten valokuvakulttuureiden pariin. Tällä kertaa vuorossa oli tutustuminen Turussa toimivaan valokuvakeskus Periin, jonka galleriahuoneet sijaitsevat Turun kulttuurikeskuksessa lähes vastapäätä tuomiokirkkoa. Galleria koostuu kahdesta huoneesta, jotka sijaitsevat erittäin vanhan kerrostalon kakkoskerroksessa. Lastenvaunuilla ei ollut tähänkään valokuvakeskukseen asiaa, sen verran jyrkkiä portaita sinne kiivetään.

Perin kaksi galleriahuonetta ovat keskenään samanlaiset.
Ripustustilaa ei ole paljon.
Galleriassa oli esillä italialaisen valokuvaajan Veronica Dell'Agostinon (s. 1981) näyttely. Kuvat olivat tutkielmia sisaruudesta ja väkivallasta, mutta tyylisuunnaksi valittu muka­humoristinen kitsch ei matkalaistemme mielestä oikein sopinut tähän aiheeseen. Vaikka tämä tietysti onkin makuasia, oli näyttely kuitenkin mitä ilmeisimmin valittu nuoren taiteilijan tukemisen perusteella ennemmin kuin taiteellisin perustein. Perihän tekee varsin paljon tällaista työtä, siis esittelee nuoria ja/tai ulkomaalaisia nousevia taiteilijoita.

Gallerian tiloista totesimme, että kadehdittavan korkeista huoneista ja kauniin, vanhan rakennuksen valloittavista yksityiskohdista voivat oman valokuvakeskuksemme ylläpitäjät olla kateellisia. Sen sijaan ripustusmetrien pieni määrä sulkee pois vähänkään suuremmat näyttelyt. Ikkunoista tuleva ylimääräinen valo oli saatu hallintaan verhoilla, ja valaistuskin oli ihan kohtuullinen. Henkilökuntaa ei paikalla näkynyt ollenkaan, mutta tämä voidaan laskea lounasajasta johtuvaksi.

Veronica Dell'Agnostino on opiskellut valokuvausta 
Milanossa, European Institute of Designissa, josta valmistui 
2004. Hänen teostensa inspiraation lähteenä toimivat usein
lasten sadut ja lapsuudenaikaiset kokemukset. Nykymuodin 
mukaisesti hän toimii itse usein mallina valokuvissaan. 

Dell'Agnostino elää Valtellinassa, Pohjois-­Italiassa. 
“Anastasia ja Rodolfo” ironisoi sisaruutta ja sisarusten 
välistä suhdetta, jossa viattomuus voi kääntyä julmuudeksi. 
“Särkyvä pikku ruhtinatar” on tarina herkästä tytöstä, joka 
pirstoutuu palasiksi joka kerran yrittäessään lähteä ulos 
huoneestaan. 

“Agata ja Cloridia” ovat siamilaiset kaksostytöt. Agata on 
hyvä, mutta Cloridia haluaa vain tappaa Agatan.
Turun keskustassa aikaa saa kulutettua vaikka kuinka paljon. Lappeenrantamaisten mauttomien betonilaatikoiden ja brutaaleiden lasijulkisivujen lisäksi löytyy varsin valloittavia alueita, joissa vanhoja rakennuksia on säästetty ja hoidettu. Aurajoen rannassa näkee kesäaikaan rentoa ja kiireetöntä elämänmenoa, ja ajan saa kulumaan vaikka vain istuskelemalla puiston penkillä. Vartiovuorenmäen käsityöläiskorttelissa voi tutustua kädentaitoihin ja historiaan, ja lisää historiaa löytyy mm. Turun linnasta, tuomiokirkosta ja Aboa Vetus ­-museosta. Mainitsematta ei oikein voi jättää valtavaa kulttuuritarjontaakaan konsertteineen, teattereineen, näyttelyineen ja erilaisine ravintoloineen.

Jos aika Turussa aikesta huolimatta käy pitkäksi, voi matkaa jatkaa naapurikaupunkeihin Raisioon, Rymättylään ja Naantaliin. Esimerkiksi Naantalissa tarjolla on valloittava, puinen, vanha kaupunki sekä vilkas vierasvenesatama (erityisesti Merisalin terassi houkuttelee aurinkoisena päivänä). Muumimaailma sen sijaan osoittautui meidän seurueellemme pettymykseksi kalliin hintatasonsa vuoksi.



Perin sisäänkäynti sijaitsee Uudenmaankadun varressa, Hämeenkadun-risteyksessä (ulko­-ovi  on taaimmaisen linja­-auton keulan takana).