perjantai 20. helmikuuta 2004

Matkakohteena Madeira

Julkaistu Klik-lehdessä 1/2004

Maailman toiseksi korkein kalliokieleke Cabo Girão 
tarjoaa komeat näkymät niin Atlantille kuin Madeiran 
pääkaupunkiin Funchaliinkin. Paikalta on lähes 600 
metrin suora pudotus mereen.
Saareksi, jonka ilmasto on vakio, noin 20°C ympäri vuoden, Madeiran säätila vaihtelee yllättävän paljon. Miellyttävän lämmintä, mutta ei kuitenkaan kuumaa. Auringonpaiste ja sade voivat vaihdella päivittäin - jopa useita kertoja. Valokuvaajalle miellyttävintä (näyttävien maisemien lisäksi) lienee se, että taskuvarkailta saa olla rauhassa. Matkaan uskaltaa ottaa mukaan vaikka perintö-Leican.

Madeira ei ole kovin suuri saari. Sillä on leveyttä noin 60km ja pituutta vain 20km, mutta tuolla matkalla se ehtii kohota meren pinnasta aina 1861 metrin korkeuteen asti (Pico Ruivo). Hyvällä säällä saaren korkeimmalta paikalta voi nähdä sekä pohjois- että etelärannan - yhtäaikaa.

Kuten mittasuhteista voi päätellä, ovat saaren korkeuserot huimat. Minkäänlaisesta polkupyöräilystä on turha edes uneksia, autoillessakin sanotaan kolmosvaihteen riittävän tilanteeseen kuin tilanteeseen - etelärannikon moottoritietä lukuunottamatta. Saaren korkeuseroista jotain kertoo myös se, että esimerkiksi seitsemännen kerroksen hotellihuone voi vastaanotosta katsottuna talon toisella puolella sijaitessaan osoittautua olevan arviolta toisessa kerroksessa katutasoon verrattuna. Niin huima nousu tapahtuu vain yhden korttelin matkalla!

Populaaria beach-elämää haikailevan ei kannata valita matkakohteekseen Madeiraa. Saarelta ei löydy ainoatakaan luonnonrantaa, lukuunottamatta muutamaa mustaa laavakivirantaa, josta
Näkymä hotellin seitsemännestä kerroksesta kadulle.
mereen pääsee pulahtamaan. Saarelta löytyy myös maksullisia merivesialtaita, ja tietysti hotellien uima-altaita, eli ei uiminen sinänsä ole ongelma.

Saaren pohjoispuoli on ilmastoltaan jonkin verran erilainen kuin etelärannikko. Pohjoisessa sataa useammin ja enemmän kuin etelässä, ja siellä myös ilman lämpötila on jonkin verran alhaisempi. Luonnollisesi myös vuoristossa voi lämpötila olla viileämpi - varsinkin, jos pilvet sattuvat olemaan alhaalla.

Hidas filmi on paikallaan


Pohjoismaiselle matkaajalle iskee Madeiralla sananmukaisesti silmään ensimmäisenä suunnaton kirkkaus. Vaikka sää olisi pilvinen, saattaa valotusmittari määritellä valaistuksen aukolle f/8 tai jopa f/11 - ja siihen on myös syytä uskoa. Mikäli tarkoitus on käyttää hiukkaakaan hitaampia suljinaikoja, on yleisfilmin herkkyydeksi syytä rajoittaa maksimissaankin 100/21°ISO.

Kirkkauden tuntee myös ihan käytännössä; ilman aurinkolaseja kulkeva joutuu taatusti siristelemään silmiään useamman päivän, niin kirkasta saarella on. Sama ilmiö taitaa muuten koskea muitakin lähiseudun saaria, Azoreita ja Kanarian saaria - toisaalta kohtuullisen korkealta paistava aurinko ja toisaalta ympärillä kimalteleva ja valoa heijastava meri ovat tehokas valaisumuoto.

Valaistukseen eivät poikkeusta muodosta kuin keskisaaren metsiköt ja yöaika - joka sivumennen saapuu saarelle tavattoman nopeasti. Hämäränaikaa ei kestä kuin ehkä 15-30 minuuttia, joka on vähän mehukkaita hämäräkuvia saalistavalle. Niinpä onkin parempi katsella kuvauspaikat valmiiksi jo päivänvalolla, ja muutaman minuutin kävelymatkan päästä toisiaan. Hämäränhetken saapuessa on sitten helppo kuvata nopeaan tahtiin huippuotokset pois. Jalusta lienee tarpeen, ainakin, jos aikaisemmasta filmisuosituksesta pidetään kiinni...

Kuvattavaa riittää


Madeiralainen ranta ja kirjoittaja
Kuten aiemmin tuli mainittua, ei polkupyöräilyä kannata Madeiralla suositella. Maa on siihen aivan liian mäkistä.

Sen sijaan auton vuokraaminen ja jalkapatikassa vaeltelu ovat suositeltavia liikkumistapoja. Vaikka saari on aika pieni, nähtävää riittää pienistä kalastajakylistä ja nunnaluostarista aina jylhiin vuoristomaisemiin ja meren "vaahtopäihin" saakka, paikallista elämää ja muuta luontoa tietenkään unohtamatta.

Erittäin suosittuja vaellusreittejä ovat kastelukanavat, paikalliselta nimeltään levadat, jotka rakennettiin saaren asutushistorian alkutaipaleella orjatyövoimalla. Kastelukanavien kokonaispituus on yli 2000km, ja ne kattavat lähes koko saaren.
Levada

Kanavat on rakennettu sen vuoksi, että saaren pohjoispuoli on sateisempi, mutta eteläpuoli lämpimämpi ja muutenkin sopivampi maanviljelyyn. Nykyisin saaren lapset käyttävät kanavien reunuksia koulumatkallaan, ja turistit harrastusliikuntaan.

Näkemättä ei kannata jättää myöskään Funchalin puhdasta ja siistiä, mutta täpötäyttä kauppahallia - varsinkaan sulkemisaikaan, jolloin kaupungin koirat asettuvat jonoon arvojärjestykseen lihakauppiaiden ruokittavaksi.

Ihan jokaiseen makuun ei kuvauskohteita kuitenkaan uskalla luvata. Luonto- ja maisemakuvaajilla varmasti on tekemistä esim. nykyisin ainutlaatuisissa laurisilva-metsissä (jotka jääkaudella olivat yleisiä Euroopassa). Kasvisto ylipäänsä on saarella rehevää ja koiraa pienemmät villieläimet - kuten vaikkapa sisiliskot - yleisiä.

Myös eksotiikkaa Madeiralla riittää suomalaisesta näkövinkkelistä katsoen jonkin verran; valtaosa väestöstä elää silti sangen nykyaikaisesti (vaikkakin ahtaasti). Yleinen ilmapiiri on perus-eteläeurooppalainen. Siinäkin on tietysti kuvattavaa.

Ruoka on hyvää ja sitä on tarpeeksi


Kun päivällä on kiertänyt jalkapatikassa hiostavan lämpimässä ilmassa uskomattoman jyrkkiä mäkiä kameralaukku olalla, on illalla syytä tankata hyvin paikallisissa ravintoloissa. Madeira on ehdottomasti herkuttelijoiden paratiisi, paitsi ehkä kasvisruokavaliota noudattaville.

Madeiran paikallisista herkuista tunnetuimmat ovat syvänmeren kala espada, jota esiintyy vain Madeiralla, ja härästä valmistettu, miekassa valkosipulivoin kera tarjoiltava lihavarras (paikalliselta nimeltään espetada).

Juomapuolelle taas ei voi ohittaa madeiraviiniä. Varsinkin kuiva, vähintään viisivuotias madeira on hyvä valinta - sitä kun ei Suomesta saa. Kuivaa madeiraa käytetään yleensä aperitiivina, puolikuivaa ja puolimakeaa taas lähinnä ruuan valmistukseen. Suomestakin saatava makea madeira on hyvä jälkiruokajuoma.

Vuosikertojen välillä erot kulkevat kuin objektiivien himmentimissä: suurin ero on ensimmäisen pykälän, eli 3- ja 5-vuotiaan välillä (samoinhan juuri ääriaukolla, pienimmällä numeroarvolla, objektiivit piirtävät huonoiten). Ero 5- ja 10-vuotiaan välillä on jo paljon pienempi.

Funchalin keskustassa on useita viinitupia, joihin fvoi astua sisään maistelemaan ilmaiseksi eroja eri vuosikertojen ja laatujen välillä. Valikoimista löytyy jopa toistasataa vuotta vanhoja juomia - mutta luultavasti niitä ei enää ihan noinv ain tarjoillakaan. Pullonsa avanneita voidaan lohduttaa tiedolla, että juoma säilyy avattuna, pystyssä viilessä säilytettynä kokonaisen vuoden (jos se pullo ei tyhjene sitä ennen).

Turistit ovat kaikki kaikessa


Madeiralla vallitsee itsehallinto, mutta se kuuluu Portugaliin. Sen jälkeen, kun saari liittyi Euroopan unioniin, tuli turismista sen asukkaiden pääelinkeino (saaren aikaisempi päävientituote
kääpiöbanaani ei täyttänyt EU:n banaanin pituudelle asettamia direktiivejä). Nykyisin jopa 80% saaren asukkaista saa elantonsa juuri turismista - ja he myös näyttävät sen. Madeiralaiset ovat kohteliaita ja palvelu pelaa joka paikassa.

Liikennekulttuuri on sekin jouheva. Jos jalankulkija tekee pienenkään eleen suojatietä kohden, vilkas autoliikenne pysähtyy saman tien suojatien eteen ja antaa tilaa ylittää tie. Nopeusrajoitukset tai paikoitussäännöt sen sijaan eivät ole niin suuressa arvostuksessa.

Rahaa ei Madeiran-matkaa varten tarvitse vaihtaa, vaan euro käy aivan yhtä hyvin kuin Suomessakin.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti